and everything will be alright.

Kaikki lähti tältä päivältä. Minä heräsin puoli yksi, joka siis oli kolme tuntia aikaisempi kuin eilinen heräämisaika. Nousin ja lähdin käymään pikaisesti asioilla. Olin puoli kaksi kotona. Tein ruokaa, söin, keitin kahvit ja päätin mennä lukemaan lehtiä ja kirjoja. On tämmöinen ihana ihana (ei sarkasmia, vannon HIM-levyjeni kautta) kesäsää ja kukaan ei siis odota ulkona olemista.

Luin aikani Liza Marklundin Uutispommi-pokkaria, mutta se oli ihan paska ja en pitänyt yhtään siitä päähenkilöstä. Vaihdoin lehteen, mutta silmät alkoivat painaa ja laskin lehden pois. Kello oli ehkä kolme. Päätin ottaa pienet tirsat. Heräilin silloin tällöin, mutta jatkoin unia. Ei kello paljoa voi olla, ajattelin.

Näin muuten ihmeellistä unta! Näyttelin kai jossain televisiosarjassa. George Clooney oli äitini (joka oli joku random) poikaystävä ja me kaikki työskentelimme sairaalassa. George ja "äiti" olivat leikkaamassa potilasta, minä olin autiolla osastolla. Yhtäkkiä sinne tuli joitain pelottavia tyyppejä ja ne alkoivat tappaa jengiä. Minä piilouduin ensin vessaan, sieltä toisen huoneen kaappiin ja sieltä juoksin leikkaussali kakkoseen. George oli siellä. Piilouduimme johonkin... parvekkeelle betoniseinän taakse. Se hullu pyssymies tuli sinne ja sanoi tappavansa kostoksi pikkuveljensä hengestä. George oli leikannut "väärin" tämän pikkuveljen ja hän oli kuollut. Nyt George oli operoinut samanlaisen tapauksen ja tällä kertaa onnistunut. Yhtäkkiä pyssymies tuli hakemaan minut pois sieltä parvekkeelta ja minä huusin. Juoksin takaisin osastolla ja...

Heräsin. Katsoin kelloa. Kymmentä vailla kahdeksan. Illalla. Voisin mennä nytkin suoralta kädeltä nukkumaan, I tell you. 9 tuntia yöunia + 4,5 tuntia päiväunia = 13,5 tuntia. Noh, ihan normi! Hah hah hah.

Joskus kieltämättä ärsyttää, että analysoin aina kaikkea. Esimerkiksi nyt tätä nukkumista. En minä normaalisti neljän ja puolen tunnin päiväunia ota. Kaksi tuntiakin on vielä ihme, koska en edes lapsena nukkunut päiväunia! (Ihan oikeasti en nukkunut! Muistikuvani alkaa kolmen ikäisestä ja en KOSKAAN nukkunut päikkäreitä.)

Nyt olen keksinyt muutaman syyn tälle ihmeelliselle nukkumisjutulle
- eilinen allergialääke
- kesäloman tajuaminen -> kouluvuoden stressi purkautuu unena
- olen tulossa kipeäksi: flunssa esim.
- pää on niin sekaisin, että tiedostamatta estän itseäni ajattelemasta ja menen vain nukkumaan

Minulla on muuten ultimatehaaste ollut jo pitkään! Minun täytyy koota mielikuvitusbändi kaiken maailman muusikoista tai soittotaitoisista (ei varmaan tarvitsisi lisätä: miehistä). Bändi koostuisi:
- 1 laulaja
- 2 kitaristia
- basisti
- rumpali
- kosketinsoittaja
Eli kuusi miestä. Rumpali on aina ollut todella hankala, koska kivoja rumpaleita on niin harvassa. GD-keikka tiistaina kyllä muistutti, että Tré Cool on sekä hauskin että maailman paras rumpali koko maailmassa! Plus se nimi on jotain niin siistiä! Asuapa Amerikassa... Birdie Cool olisi aika siisti taiteilijanimi.. Anygays. Sitten on esim. Ville Valo, joka osaa soittaa about kaikkea sekä laulaa. Enemmän minä näen sen basistina kuin kitaristina. Jos kuolinvuoteella sitten tietäisi tasan sen bändin, heh. Nimen ja kaikkea!

Filmtownissa on euron päivät ja se tarkoittaa sitä, että Birdie sijoittaa viimeisiä rahojaan sielun ruokintaan. Elokuvien äärellä olen onnellinen. Eiliset neljä olivat kyllä vähän mälsiä: Kimpassa (ranskalainen), Nine, Merirosvoradio ja Maata meren alla. Kaksi viimeistä täyttivät odotukset ja jopa ylittivät ne.

Ennen nukkumaan menemistä (ha ha) kerron teille vielä yhden jutun. Olen kai jonkinlainen virallinen The Hangover-elokuvan asiantuntija näissä piireissä. Kukaan ei tiedä blogista, sen poikaystävästä tai lempinimestä Brändeliini mitään, mutta näin on käynyt. Ihmiset raportoivat minulle nähneensä elokuvan ja minä kiljun: "SE ON NIIN KUUMA SE 'WHO LET THE DOGS OUT' JA SIT SE KÄVELEE HIDASTETTUNA KOKOMUSTASSA PUVUSSA!" Jos Ellu on paikalla, niin hän lisää: "Hell yeah!" En viitsi tässä nyt paljastaa, että mitä me katsomme diipadaa-iltaisin ja usein vielä 2-3 kertaa putkeen........ Mutta kuitenkin. Eilen... eikun keskiviikkona:
Miranda: "Mä katoin Kauhean kankkusen."
Minä: "SE ON NIIN KUUMA SE 'WHO LET THE DOGS OUT' JA SIT SE KÄVELEE HIDASTETTUNA KOKOMUSTASSA PUVUSSA!"
Miranda: "Niin ja entä ne kerrat ku se on ilman paitaa? Mun piti ensimmäisen kohdan aikana nousta istumaan, että nään kunnolla!"
Minä: *ainiin se on ilman paitaa siinä* "Niin! Joo!" *mun niin täytyy tsekata se leffa kohta uudelleen*
Miranda: "On se kuuma!"
Minä: "On se! Voisin melkein mennä naimisiin sen kanssa."
HUOM. emme maininneet kertaakaan, että KENESTÄ puhuimme. Kumpikin tiesi sen muutenkin. Tämä on ystävyyttä! :D