Oletteko huomanneet, että aikakauslehdissä on aina joitain trendikkäitä sairauksia sekä ilmiöitä käsiteltävänä. Sairauksia kuten masennus, alkoholismi, syömishäiriöt, narsismi, syövät... Niitä on koko ajan, mutta media "löytää" ne aina kerran parissa vuodessa. Trendi-ilmiöt ilmestyy vain yhtäkkiä. Luomu, ekologisuus, super-food... Nyt on tämä kolmekymppisten downshifting kaiken muun ohella.

Google on kaveri! Downshifting ------>

"Downshifting-sanalle ei ole varsinaista suomennosta, on kuitenkin puhuttu elämän kohtuullistamisesta tai vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta"

"Downshifting eli elämän kohtuullistaminen kiehtoo nuoria aikuisia. Kun yhteiskunnan asettamat paineet ja vaatimukset tuntuvat koko ajan kovenevan, pohtii moni josko työnteon ja kulutuksen vähentämisestä löytyisi ovi parempaan elämänlaatuun."

Facebook-ryhmä: "Downshifting - Elämän leppoistaminen - Ajatuksena mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen esimerkiksi työntekoa tai kulutusta vähentämällä. Ensimmäinen haaste leppoistamisessa voi olla oman oravanpyöränsä tunnistaminen; on työhulluja, opiskelunarkomaaneja ja tavaran- tai kokemuksien hamstraajia."

Koin pari päivää sitten herätyksen. Minä aiheutan itselleni hirveän kasan (suoritus)paineita. Minä olen syyllinen ainaiseen stressiin. Minä, minä, minä. Mitä siitä on... 1,5 vuotta ja sain lievän masennuksen diagnoosin. Toisesta diagnoosista, eli keskivaikeasta, on kohta puoli vuotta. Mitä minä olen tehnyt elämälleni? En mitään. En ole muuttanut mitään. Olen jatkanut suorittamista sekä elämää ihan normaalisti ja koen kauheita paineita, jos voimat meinaa loppua kesken kaiken ja en jaksakaan siivota loppuun asti. Mitä, miksi?!
    Toisaalta taustalla on ajatus siitä, että en halua antaa periksi tälle (masennukselle). Että en halua sen saavan valtaa.
    Mutta entä jos poltan itseni loppuun, koska pidän yllä tätä elämäntasoa? Jos ihminen sairastuu fyysisesti, niin hän ottaa sairaslomaa ja rauhoittaa elämäänsä. Nauttii elämän pienistä hetkistä ja rauhottuu. Minä en itsepäisyydessäni anna itselleni lupaa viettää edes masentuneita päiviä. Illalla viimeistään pakotan itseni tekemään listaa positiivisista asioista elämässäni.

Koska rakastan lehtiä ja niissä olevia "muutin elämäni ja olen nyt onnellinen"-juttuja, niin minä haluan oppia tästä masennuksesta jotain. Vaikka sen, että ei pidä vaatia itseltään liikoja, vähemmän on enemmän ja pitää elää hetkessä. No, niitä en ole vielä oppinut ollenkaan. Terapiareissullakin käyn ruokakaupassa ja maaliliikkeessä vertailemassa hintoja. Hyppytunnilla juoksen bussiin ja kauppaan sekä kotiin siivoamaan. Hmm, jos sitä vaikka kesällä?

Tämä on taas yksi näitä "Birdie miettii vähän liikaa"-hetkiä. Belive me, vain 10% tämmöisistä jutuista päätyy blogiin.

Sunnuntait ovat siitäkin outoja, että sitä valuaisi valloittaa koko maailman silloin. Maanantai on uusi alku aina. Maanantai on myös viimeinen maanantai lapsena. Huh, pelottavaa.

Ensi viikolla tapahtuu: viimeinen koe, terapiaa, vapaa(?!?!), synttärit, kahvittelua, juhlat, vapaaaaaaaa. Oho.

Tähän loppuun vielä kuva, joka sai minut melkein nauramaan. Aika hieno yhdistelmä: juttuja joita pelkään sekä mies josta tykkään. Ja ei, minä en pelkää tuulimyllyjä.

prinsen.jpg

Kuva "lainattu" Kunghusetin sivuilta.

Aurinkoista sunnuntaita rakkaat, kesäloma häämöttää jo!!! <3