Harmaa mukava iltapäivä muuttui harmaaksi harmaaksi iltapäiväksi.

En ole mikään kielinero engalnnin tai ruotsin suhteen. Ymmärrän kumpaakin kieltä hyvin, sanamuistini on hyvä, mutta en uskalla käyttää kieliä kovinkaan aktiivisesti ja esimerkiksi kirjoittaessa sanajärjestykset sekä artikkelit ynnä muut tuovat hankaluuksia. Mielestäni pääasia kuitenkin on se, että ymmärrän ko. kieliä. Joskus jotkut sanat tai käsitteet tulevat päähän jollain muulla kielellä kuin suomen kielellä. Kuten 'back to basics' tai 'I've to put my foot down', 'köttbullar', 'närä och kärä'.

I've to put my foot down, eli vapaasti käännettynä jälleen: minun on asetettava rajani. Sen tein äsken. Äidille.

Olen osaksi tietoisesti ignoorannut tai ainakin jättänyt vähemmälle käsittelylle äidin viime aikoina lisääntyneen juomisen, koska olen hajalla viime kerroista ja haluan pitää blogin edes ainoana päivän hyvänä hetkenä. Joku päivä sitten kirjoitin kyllä äidin humalasta ja Lee kommentoi: "Tää ei kuullosta kauhean iloiselta?" Minuun sattuu 24/7, mutta yritän juosta sitä karkuun.

Äiti siis muutti korpeen. Äidillä alkoi loma. Miehellä on pitkiä työpäiviä ja pitkä työmatka. Äiti on koiran kanssa kahden ja se tietää laatuaikaa kenties Sandels-oluen kanssa. Laatuaikaa on vietetty viikon sisällä yli kolme kertaa. Minulta on kysytty useassa paikassa, että mites äidin nykyjuominen? Ennen se oli todella vähäistä, mutta nyt on paluu vanhaan. Epäsäännöllisen säännöllistä päivän tai parin juopotteluja, jolloin soitellaan vanhat kaverit läpi ja vaihdellaan kuulumiset.

Tänään hyppäsin bussista (jossa oli taas yksi söpö Elvis-poika) iloisena ja puhelin soi. Äiti pyysi apua. Minun olisi täytynyt käydä ostamassa hänelle R-kioskilta asia X, koska paikassa Y ei ole lähellä Ärrää. Omat rahani riittävät juuri, joten oli sekin ongelma. Toinen oli luottamus. Mihin äiti oikeasti tarvitsi siitä asia X:ää. Pitikö hänen hoitaa virastoasioita vai aikoiko hän taas istua Sandels-tölkkien kanssa vaihtamassa kuulumisia?

Minä näin kolme pientä ponia aitauksessa ja soitin Tädille. Me keskustelimme aikamme äidistä, sitten serkusta, koulusta... Lopuksi kiitin Tätiä juttuseurasta ja päätin soittaa äidille.

En auttanut häntä. Minun täytyi asettaa rajani. Minun täytyi laittaa jalkani maahan sen merkiksi, että ei nyt. Selitin hänelle, että en luota häneen ja olen huolissani lisääntyneestä juomisesta. "Mistä juomisesta?"

Minä pelkään ja toisaalta toivon, että jotain tapahtuisi. Että äiti heräisi. Että äidin mies heräisi. Toisaalta pelkään, että äiti heitetään ulos ja hän pyytää majoitusta sohvallani. Siihen en pysty venymään, en millään. Toisaalta toivon, että mies jättäisi äidin, mutta pelkään äidin juovan itsensä sitten loppuun.

Toivon vain herätystä, koska minä tarvitsisin itsekin tukea ja apua.

PS. Kalenteri is on!