Tällaisina aamuina menen katsomaan itseäni peilistä ja kasvot ovat hehkeät kuin ... en tiedä mikä. Onko siinä alkoholissa jokin ihme vaikutus, että se tekee iholleni ihmeitä? Tarvitsenko alkoholia näyttääkseni freshiltä? Hahhah.

Eilen tapahtui virallinen muuttoni. Kävin siivoamassa ja viemässä roskat kämpästä ja jätin avaimet isännöitsijälle. Asun nyt virallisesti Gamla Stanissa! Täti sanoi, että otin (jälleen) askeleen aikuisuuteen: hankin S-etukortin!

Meinasin jossain vaiheessa yötä kysyä ystävältäni, että mitäs me juhlimmekaan. Muistin onneksi itse, että vappuahan me. Tai naapurimaan kungenin synttäreitä (64v). Omalla äidilläni on tänään synttärit ja hän totta kai juhlii niitä odotetulla tavalla. Juomalla perseet ainakin kahtena päivänä peräkkäin, kadottamalla koiramme, jauhamalla minulle puhelimessa paskaa ja leikkivänsä ettei kukaan tajua hänen olevan kännissä.

Katsoin äsken Thelma & Louise-elokuvan. Aloin miettiä siinä. Louisellahan oli joku menneisyys Texasissa... Joillakin hahmoilla elokuvissa ja niin edelleen ei ole läheisiä tai yhteyttä perheeseen. On vain se kaupunki ja sen kuviot. Se vaatii ihan helkkarinmoista rohkeutta - ihailen. Toistin eilenkin eräänlaiseksi motoksi muodostuneen lauseen: "On parempi satuttaa itse itseään kuin antaa muiden satuttaa". Minä itse kysyin ystävältäni jokin aika sitten Erääseen Tilanteeseen liittyen, että mikä olisi hänelle se raja, että hän päästäisi irti. Hän ei tiennyt.

Olen pohtinut omaa perhettäni aika lailla. Yhtäkkiä "muistin" isovanhempieni olemassaolon tarkemmin ja olen alkanut puhumaan heille. Kummallekin. Tädin perhettä en ikinä vaihtaisi mihinkään. Me kahdeksan (täti, tädin mies, pojat, serkku, isoäiti, isoisä ja minä) olemme nykyisin se ydin. Äiti on erkaantunut meistä. Hän saa äitinsä syyt niskoilleen joka välissä ja tukeutuu isäänsä edellä mainitun tapahtuessa. Hän ei ajattele ikinä loppuun saakka ja saa minut sekä tädin usein ärsyyntymään sen vuoksi. Hän juo ja kaataa siten suolaa haavoihini.

Mitä jos minulla ei olisikaan äitiä? Missä oman äidin kanssa menee se raja?

Olen saattanut täälläkin sanoa, että inhoan juhlapyhiä. Ei, se ei joudu äidin juomisesta. Ainakaan kokonaan. Minua vain ahdistaa ne. Vappu ei merkitse enää mitään. Haaveilen, että juhannuksesta tulisi isovanhempien, tädin perheen ja minun sellainen perhejuhla. Vaikka viime juhannuksena sainkin kuulla yhtä sun toista isoäidin suusta hänen puhuessaan minusta toisille... Minun täytyisi kehittää omat juhlapyhät, hitto vie.