Joskus on sellaisia päiviä, että melkein kaikki vihaa minua. Omalla kohdallani kutsun tästä eteenpäin sellaisia päiviä Birdie-vihaksi. Lisäksi tekee mieli itkeä ja käpertyä jonkun kainaloon. Sitten jos menee ajattelemaan kainaloa tarkemmin, niin sitä hakkaa päätään (oikeasti) koulun pylvääseen, koska HYIHYI.


Kevät aiheuttaa allergiaa. Päätä jomottaa, nenä menee tukkoon ja vuotaa vettä, silmät kutisevat ja painaa tonnin, silmistä vuotaa myös vettä ja huulet rohtuvat. Great. Koulussa ensimmäisen tunnin jälkeen isännöitsijä soittaa haukkuakseen minut, koska en siivonnut entistä asuntoani kunnolla. Pahoittelin tilannetta. Viimeisen tunnin istuin psykassa ja pariin otteeseen meinasin pillahtaa itkuun. Toisella kertaa silmät täyttyivät jo kyynelistä, mutta kunnon purkausta – onneksi? – ei tullut. Lähdin kotiin ja käskin äidin tulla hakemaan minut sieltä Ikeaan. Makasin peiton alla ovikellon soidessa ja niin me lähdimme matkaan.

 

Tädiltä haimme minun rahani ja sain pojat nauramaan. Meillä on oma leikki, jossa kutitamme aina kilpaa toisiamme. Tai siis pojat minua siinä toivossa, että ”suutun” ja kutitan takaisin. Sydämeni täyttyy rakkaudesta kun näen molempien nauravan – varsinkin minun kutitukselle.

 

Ikeassa hengitin allergiavapaata ilmaa onnellisena. Ei mennyt kauaa, kun törmäsin ensimmäiseen suomenruotsalaiseeni. Hemmottelin itseäni ja ostin pakollisten ostosten lisäksi jo kauan haaveilemani kahvi/teekeittimen. Se on ihana! Ostin myös varastoon kasan lihapullia sekä omenapiirakkaa niin ja skumppalasit! Kävimme myös ostamassa minulle pesukoneen, joka tulee keskiviikkona. Ajatelkaa, sitten saan pyörittää pyykkiä vaikka aamusta iltaan omassa kotonani!

 

Nyt äiti lähti hakemaan koiraa Sieltä Kaukaa ja minä jäin lukemaan Adam Lambert-uutisia ….. siis viikkaamaan vaatteita kaappiin. Makuuhuoneessa on nyt hullun violetin värinen päiväpeitto ja melkein sävy sävyyn verhot. Pöytäliina on mustavalkoinen ja very Marimekko (se brändi, ei ihminen).

 

Kuulin Tädiltä Ikeassa ollessani, että isoäiti oli muistanut minua kahdellakymmenellä eurolla, joka täytyy sijoittaa moppiin. Soittaisin hänelle nyt ja kiittäisin rahasta sekä mahdollisesti (isoäidin mielentilan mukaan) kertoisin kaipaavani heitä. Bussissa itketti lisää, koska haluaisin olla pienen pieni tyttö isoisän kainalossa.

 

Saan tänne siis pariksi päiväksi Mysteeri-koiran kylään (ettei äiti kadota sitä hahahahahahahahahahah) ja voisin pillittää senkin vuoksi. Tänään on selkeästi pillittämispäivä. Nyt kyllä menen viikkaamaan oikeasti niitä vaatteita. Voin vaikka pillittää verhon takaa luuraavalle Villelle (tällä hetkellä muuten ainoa julisteeni seinällä, WTF?!).

 

Nyyh.

 

Birdie - vuoden luulo-astmaatikko

 

PS. Voiko tää ihmeellinen mielialojen vaihtelu jne. oikeesti johtua siitä, että en oo syöny lääkkeitä kahteen viikkoon?