Kuten olemme huomanneet, niin tapanani on päivittää blogia päivittäin. Jos jää päivä välistä, niin se on ihmeellistä. Pari taukoa olen pitänyt. Toinen oli reseptien jälkeen ja toinen pari koeviikkoa sitten. Joskus tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin, varsinkin jos on hyvä fiilis, mutta pelkään yliannostusta. Olen tähän koukussa ja on ihanaa kirjoittaa, julkaista, lukea kommentteja, vastata niihin ja tähyillä blogituttujen omia blogeja. Nyt kuitenkin tuntuu hassulta. Minusta tuntuu, että kirjoituslaatuni ei ole kohdillaan. Hakemalla haen sitä normaalia Birdie-positiivisuutta tai pilkettä silmäkulmaan, koska se kuuluu tähän blogiin. En halua vain valittaa, inistä tai masistella. Elämässä on parin viikon aikana tapahtunut kauheasti kaikkea ja tuntuu, että elämäni palikkatorni hajoaa ja minä joudun koko ajan väistelemään niitä fuckin' palikoita. Tämä on väliaikaista - toivottavasti. Tässä on ollut muuttoa, äitiä, EPYä, rahaa, siivousta, isovanhempia, ystäviä, Blondia, itkua, lääkkeitä, väsymystä ja kaikkea. Positiivisuutta ja sitä hymyä saa todella kaivaa. Varsinkin tämmöisinä harmaia ja sateisina päivinä (ei siinä mitään, tykkään sateesta).
Ei tule ehkä yllätyksenä, jos sanon seuraavaksi pitäväni tauon. Aikalisä, peli poikki ja pysähdys.
Sain aamulla sen odottamani itkukohtauksen, koska olen mokannut (en edes pahasti) ja pelkään ihmisten pitävän minua nyt hulttiona ja kamalana sikana. Valitettavasti minä en ole tottunut kestämään moitteita ihmisiltä ja murehdin ihan liikaa. Aivan kuin minun mokani mietityttäisi nyt koko puljua, hah! Jos joku muistaa sen parin viikon takaisin "Birdiestä on tullut ilkeä"-kommentin by Tilanne, niin haluaisin sen mielummin takaisin, kiitos.
Käyn tällä hetkellä persoonallisuuspsykologian ja mielenterveyden kurssia. Se tuntuu raskaalta. Ajattelen siellä hirveästi asioita itseni kautta. Voisin joku kerta tehdä itselleni psykologisen kartan itselleni... Eilen taisin kuulla ajatuksen, että masennus (mielenhäiriö tms.) muuttaa persoonallisuutta ja ihminen ei tunnista itseään.
Nyt otan sitä aikaa itselleni. Yritän hahmottaa nykytilannetta sekä -minää. Rakastan tätä blogia ja tulen varmasti ikävöimään tätä sekä teitä jo parin päivän jälkeen.
Ajattelin aloittaa pitämään itselleni sitä päiväkirjaa ja sen myötä saatan pudottaa joitain purkauksia täältä pois. Katsotaan. Kuinka kauan olen poissa? Viikon, kaksi, kuukauden. En tiedä. Lopullista tästä ei tule millään.
Nyt tämä lintu liitää keittämään kahvia ja rapsuttamaan koiraa.
Vi hörs. <3
Kommentit