Päivän sana on ilkeys. Aion pohtia tätä samalla kun siemailen Muumi-limua martinilasista. (Kyllä, luitte oikein. Sain eilen kaksi lahjaa.) Tässä ensin halun myös ilmoittaa erään ystäväni nimenmuutoksesta. Tukihenkilö ei ole enää Tukihenkilö. Hän on Marimekko, koska omistaa ko. firman laukun ja penaalin ja minä pidän kovasti Marimekosta ihmisenä että firmana. Nyt alkaa. Ilkeys!

Nukuin viime yönä viisi tuntia ja menin iloisena kouluun. Näin tuttuja ihmisiä ja jotenkin erään ilmaan heitetyn vitsin jälkeen sain kuulla Marimekon Tilanteelta, että minusta on tullut, ihan totta, ilkeä. Rehellisesti sanoen en muista, että katsoinko tuota miestä silloin vai hymyilinkö kuin ei mitään vai katsoinko ystävääni. Se vakavasti todettu lause kuitenkin osui ja upposi.

Ei ole edes kahta päivää siitä kun keskustelin, että minua ei kiinnosta muiden mielipiteet minusta, paitsi läheisten. No, tuo Tilanne kertoi minulle ja muille, että minusta on tullut ilkeä.  Hän on melkein ystävä. Olen joutunut tekemisiin hänen kanssaan Marimekon vuoksi. Olen kuullut heidän tilanteesta paljon ja kokenut olevani tietyllä tavalla etuoikeutettukin. Siksi tuo väite tai toteamus luonteestani tuntui joltain. Ihminen, joka merkitsee minulle jotain, koska hän merkitsee jotain jollekin, joka merkitsee minulle jotain (hahahaha), niin menee ja sanoo tuollaista.

Minulla on vaikeuksia ottaa vastaan kritiikkiä tai no tuollaista infoa itsestäni. En saa itse tilanteessa sanaakaan suustani, mutta parin minuutin päästä alkaa aivot raksuttamaan. Miksi, niinkö, mitä, miten, kuinka?! Onneksi minulla oli tunti seuraavaksi Marimekon kanssa. Analysoimme lyhyesti juttua, aivoni raksuttivat koko ajan ja lopulta keksin laittaa viestiä Tilanteelle, että nyt jäi vaivaamaan ja oliko tuo totuus. Ei vastausta, vielä.

Nämä ovat juuuuuuuuuri niitä arkipäiväisiä hetkiä, kun toivoo olevansa tasapainossa. Ärsyttää tämä ylimääräinen aivotyö koko ajan, koska miettii vain omia tekemisiään. Että oliko Tilanne oikeassa, miten minä olen sitten tominut niin, pitääkö minun nyt muuttaa jotain, miksi se sanoi noin, miksi minä mietin näitä, miksi en voisi unohtaa jo tätä, miksi kirjoitan tästä vielä blogiinkin?

Infosin ihmisiä Facebookissa. Hyvä hyville, paha pahoille on muka elämänfilosofiani. Ei olla ilkeä! Olenhan minä täälläkin todennut, että minusta on tullut ilkeämpi, mutta en ole ajatellut sen olevan huono juttu. Lähinnä itsepuolustusta kaikelta paskalta, jota ennen nielin. Enemmänkin Tilanne olisi voinut sanoa: "Birdiellä on joskus ilkeähköjä vitsejä" Minä en halua kenellekään mitään pahaa (paitsi niille pahoille)! Olenhan tuleva nobelisti ja maailmanrauhan luoja!

Ajattelin aloittaa Islannista.