Here it comes! Teksti Blondista. Kerrataanpas lyhyesti...

Kaikki alkoi vuosi sitten helmikuussa, kun minä tapojeni vastaisesti menin salaa (itseltänikin) ihastumaan vaaleahiuksiseen 'suosittuun' vihreäsilmäiseen poikaan. Blondiin. Meillä oli valitettavasti samoja kursseja ja minä kärsin, koska tiesin jossain vaiheessa kärsiväni. Olin ihan varma, että jossain vaiheessa kuulen jostain jotain ja satutan itseni pahasti.
    Meidän suhteella - tai edes sen alkamisella - ei olisi ollut mitään mahdollisuutta.  "They lived in a different kind of world"... Puolisen vuotta kärvisteltyäni ja odoteltuani pommia tapahtui jotain. Minusta tuli ZEN! Eräänä päivänä katsoin Blondin suuntaan ja mietin, että eipäs tunnukaan enää missään. Samalla viikolla sain kuulla, että Blondi (88,9% todennäköisyydellä) seurustelee ja sekään ei tuntunut missään.
    29.10. kirjoitin: "Game Over. Birdie 6, Blondi 0." Edellinen on ehkä kaunein lopetus blogiurallani.
    Tämän jälkeen on tapahtunut vain yksi tunnin retkahdus, pari sopimatonta ajatusta ja tilitystä kavereille. Blondin suunnalta on saatu omistuista tuijotusta kertaa kolme. (11.1.2010 sekä 13.2.2010, kumpikin päivämäärä on linkki)

Tässä ollaan nyt. Jaa missä?

Olen todennut, että ei se Blondi edes ole niin hyvännäkönen. Silti jokin kummallinen vetoaa minuun. Joku ihmeellinen, jota ei voi edes selittää. En tunne sitä ihmistä, sen mitä juttuja olen kuunnellut niin tyh-mi-ä ja niin edelleen. Silti on jokin, joka aiheutti vuosi sitten sen ihastumisen.

Tietyssä mielentilassa (diipadaa) olen kiinnostunut totuudesta. Että millaiseen idioottiin sitä oikeasti onkaan ollut ihastunut. Ellun kanssa olemme suunnittelleet mahtavia bileitä, joissa olisi Ellun herra X ja minun Blondi. Siinä sitten dokailtaisiin kevyesti ja puhuttaisiin asiat selväksi. No, tämä ei tule tapahtumaan ihan heti, haha. Olisi sekin... Jokin kerta aloittaisin merkinnän: "Eilen dokasin Ellun ja Blondin kanssa" AHAHA.

Niin, toissapäivänä minulle sanottiin: "Oli niin hyvä, että pääsit siitä eroon!" Minä vastasin: "EI!!! Eiku... JOO!"

En kadu mitään. En kadu sitä, että olin niinkin ihastunut. En vain välitä puhua siitä tiettyjen ihmisten (Ärrän myyjä esim. ja Maajussi ei taida vieläkään tietää...) kanssa, haha. Tajusin Blondin aikana ja sen jälkeen, että hiusten värillä ei ole mitään väliä, silmät ne ovat tärkeimmät. Hassua, olin vannonut noin koko elämäni että MINÄHÄN EN BLONDEISTA TYKKÄÄ. No, kaikkea oppii kun vanhaksi elää.

Menee helposti päiviä, että en edes mieti koko ihmistä. Ne ovat yleensä lomapäiviä, viikonloppuja ja sairaspäiviä. Koulussa asia on eri. Välttelen viimeiseen asti törmäämistä, mutta koulutkin ovat vain rakennuksia ja käytäville törmää väkisinkin ihmisiin. Siinä tapauksessa katson kuin Blondin kohdalla olisi pelkkää ilmaa.

Eli... Olen sinut menneisyyteni kanssa. Elän rauhassa. En anna Blondin häiritä tippaakaan elämääni (paitsi kännissä, mutta se nyt onkin sitä). En huokaile perään (edes kännissä, huokailu tapahtuu vain vain vain erittäin heikolla hetkellä).

Minusta tulee prinsessa, ei mikään mielenvikainen Blondi-hörhö!

Mutta on tässä muttansakin. Olen about viimeiset kuusi vuotta ollut koko ajan päättömästi ihastunut. Poikkeuksena kesä ja syksy 2008. Nyt olen ollut ZEN... viisi kuukautta(!!!!!), eli ilman ihastusta. (Carl Philipiä, Brändeliiniä, Tsontsukkaa, Kim Heroldia, Ville Valoa, McDreamya ja muita ei lasketa!) Joskus kaipaan sitä säpinää ja sihinää, kun on ihastunut. MUTTA en halua sitä ahdistusta ja pelkoa, että rikon itseni sen toisen vuoksi. Se on the ongelma.

On parempi satuttaa itse itseään kuin antaa kenenkään muun tehdä sitä. Amen.

 

Mitäs sanotte? Pelkäsittekö pahinta, eli rakkaudentunnustusta Blondia kohtaan? :D

PS. Pidän tuon novellin tuolla vielä pari päivää, sitten lähtee.