Tämä kirjoitus on kirjoitettu aikaisemmin kuin perjantaina 23.4.2010 klo 20:30. Halusin kertoa teille, että tänään on pääpäivä eli juhlat eli bileet eli partyt eli tanssin koko yön eli valvon liian myöhään eli juon eli DIIPADAAT!

Ellu ja minä hyvästelemme ensimmäisen kämppäni, sillä muuttoon on kuusi (6) päivää! Kello on puoli yhdeksän, eli me joko pyörittelemme hermostuneina peukaloitamme ja odotamme kello yhdeksää tai sitten olemme röyhkeästi aloittaneet siiderillä, lonkerolla, bissellä tai boolilla. Kyllä, meillä on sitä kaikkea.

Ohjelmassa tanssia ja miehiä! Keskustelemme kahdesta norjalaisesta ja yhdestä poromiehestä. Olen laittanut Mozillan täyteen kuvia tätä varten. Tanssilattia on odottanut meitä viime lauantaista asti ja pakastimessa on ollut täytettä since tiistai.

Olenko kertonut teille, että pidän juhlimisesta? Välillä mietin jopa melkein hysteerisenä, että pidän siitä jopa liikaa (kuten äiti kuten isoäiti kuten eno kuten isoisä kolmekymmentä vuotta sitten), mutta ei kai?

Olen nuori.

Olen ollut kauan kiltti.

Pidän hauskaa.

Nautin siitä hetkestä kun tanssin ja hymyilen, koska olen oikeasti iloinen. Ei tarvitse miettiä äitiä, ei tarvitse miettiä koulua, ei tarvitse miettiä masennusta. On vain hyvä ystävä, hyvää musiikkia ja se hetki. Suurin ongelma on, että menisinkö isona naimisiin norjalaisten vai poromiehen kanssa.

 

 

 

"Yö kaunis, mua ei koske...."