Tänään aion puhua teille kirjoista sekä kirjoittamisesta. Jossain kirjotettiin eilen kirjoista ja selitettiin kirjalistaa. Parissa blogissa on tuollainen mielenkiintoinen kirjalista, että mitä tyypit lukee. Itse olen niin säälittävä kausilukija, joten en kehtaa laittaa sellaista. Joskus saatan lukea kolme kirjaa viikossa, joskus saatan lukea yhtä kirjaa kolme kuukautta. Lisäksi minulla on aina ainakin kolme kirjaa kesken ja niin edelleen.

Hain tänään kirjastosta Vaahteranmäen Eemelin sekä kaksi Ella & kaverit-kirjaa. Olen lukenut niitä pienenä ja päätin lukea nyt uudelleen. Aikuisten kirjat ovat joskus (ja usein) todella realistisia, joten kaipasin vähän erilaisempaa tekstiä. Toki voisin napata jonkun fantasiakirjan, mutta... ne-eivät-ole-minua-varten.

Rakastan lukemista! Se on terapeuttista ja vastaa karkinsyömistä. Jos kirja on surkea, niin en lue sitä loppuun. Joku nainen kertoi, että lukee ainakin 30 sivua jotain kirjaa ja lopettaa sitten, jos kirja ei ole mielenkiintoinen. Hyvä sääntö.

Lempikirjailijoitani on neljä. Aakkosjärjestyksessä: Härkönen, Anna-Leena. Itkonen, Juha. Kallio, Katja sekä Westö, Kjell. Kaksi ensimmäistä ovat ehkä ultimatesuosikkini. Kallion kolumneja rakastan ja hänen romaaninsa pohjalta tehty Kuutamolla-elokuva on ihana. Kjell Westön kanssa minulla on erittäin syvä viha-rakkaussuhde.

Härkösestä olen puhunut täällä ennenkin, joten en jaarittele täällä kummempia. Itkosen teksti puolestaan saa minut huokailemaan ilosta ja niiden lukeminen on kuin sitä karkkia söisi. Kjell Westö on älykäs kirjoittaja, joka saa minut usein raivonpartaalle. Mies puhuu ruotsia, asuu Punavuoressa, omistaa erillisen työhuoneen Kalliosta! PRKELE!

Minulla on tapana jumittaa ja lukea suosikkikirjani vähintään kerran vuodessa uudelleen. Haluan myös omistaa ne kaikki, jotta voin lukea ne millon tahansa. Tällä hetkellä Itkosen Anna minun rakastaa enemmän on tädillä lainassa, Westön Drakarna över Helsingfors on tätinaisella ja Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen on kaverilla. On vähän orpo olo, pakko sanoa.

En tykkää lukea muide kirjasuosituksia. Luen outoja kirjoja ja lähinnä pelkkää kotimaista. Jos rakastan jotain kirjaa, niin haluan puhua siitä, mutta en tahtoisi kovin paljon suositella sitä. Tein kerran niin, että pidin eräästä kirjasta ja sanoin siitä kaverille. Kaveri ahmi kirjan ja RAKASTI sitä sekä kertoi siitä eteenpäin. Kohta tuntui, että koko Helsinki luki kirjaa ja sitten siitä tehtiin leffa. Nykyään inhoan ko. kirjaa sekä kaikkea siihen liittyvää.

Mitkä ovat lempikirjani? No, edellä mainitut Anna minun rakastaa enemmän, Leijat Helsingin yllä selä Vadelmavenepakolainen. Ehdottomat rakkaudet. Härkösen Loppuunkäsitelty on kaunis kertomus surusta.

En saa nyt unohtaa Stieg Larssonin Millenium-trilogiaa!! EI HYVÄ LUOJA! Rakastan sitä sarjaa yli kaiken! Luin sentään viimeisen osan (700 sivua) kolmessa päivässä ja viimeisen lauseen luettuani huusin ääneen: "EI EI EI EI!" Se sarja loppui siihen. Larsson on kuollut, ei jatkoa. Niihin kirjoihin loin niin intensiivisen suhteen, että suren vielä kauan tätä. Melkein kyllä suunnittelin ostavani itselleni Miehet jotka vihaavat naisia-pokkarin ja aloittavani homman uudelleen...Ei se silti tunnu samalta.

Niin. Jatketaan lempikirjoja. Peppi Pitkätossu on aina ollut vähän kuin esikuva ja sankari. Sitten jonkun Mikon (etunimi) kirjoittama Taas mua pohjaan kertoo mielenterveysongelmaisesta pojasta ja on loistava. Miksi pää lyö tyhjää?! No, Heroiinipäiväkirjan olen maininnut! Rakkaudella Hynynen oli ehkä hauskin evör.

Tällä hetkellä minulla on kesken Riku Korhosen Hyvästi tytöt, Pirkko Saision Kohtuuttomuus, Anna-Leena Härkösen Karusellimatka sekä Peppi Pitkätossu. Tänään alotan Kjell Westön uusnta sekä ehkä Vaahteranmäen Eemeliä. Ellen jumitu lukemaan sänkyäni vallanneita lehtiä.... Lehtihulluudesta voisinkin kirjoittaa joskus ihan oman merkinnän.

NYT... Adios!

PS. Otsikko on Westön uusimman kirjan toisiksi viimeinen lause. Minulla on paha tapa lukea AINA kirjojen kaksi viimeistä lausetta. Westö jatkaa seuraavasti: "Te ehkä luulette tietävänne miten paljon te merkitsette minulle, mutta ette te sitä tiedä. Helsingissä kesäkuussa 2009 KW" Ehkä kauneimmat sanat ikinä ja voin allekirjottaa itsekin nuo täysin. ;) Kiitospuheet ynnä muut ovat sitä paitsi ihan mahtavia, ne aion lisätä AINA omiinkin kirjoihini!