Olenkohan mä kokenut tämän joskus? Deja vu? Valvoin koko yön huonovointisena ja aamupäivä torkuttiin. Välillä puhelin piippaili ja äiti soitteli. Nyt makaan sängyssä mehupullo vierellä. Mitä ihmettä?

AINIIN! Tämähän on ihan tiistaita! Ainoa vaan, että nyt on torstai ja minä parannuin eilen!! No, sitä kesti kolmeen saakka yöllä. Ei siitä sen enempää. Olen kyllä ihan poikki. Henkisesti ja fyysisesti.

Päätin tuossa aikaisemmin, että taitaa olla meikäläisen uran huipennus tämä noromoroloroporo. Että jos ei kuolema iske, niin ikuinen sänkytuomio ja syömättömyys. Ei sinällään, ei tässä ruokaa edes tee mieli. Tomaatti-vuohenjuustokeitto on odottanut jääkaapissa sunnuntaista asti. Ja se vielä on herkkua. Oli.

Hain kyllä kaupasta vitamiineja ja maitohappobakteereja tulevaa elämää varten, jos on tullakseen. Unohdin kysyä palautusoikeutta.

Toisaalta positiivistakin tässä on. Ei ehdi ajattelemaan muita juttuja. Ei ehdi ajatella masennusta tai mitään sellaista. Lääkkeitä en ole ottanut sunnuntain jälkeen, koska se olisi ollut ihan +/- 0.

Nyt kyllä en enää jaksa. Alan kuunnella yhden lempibändini uutta levyä. Sellaista piristävää rämärokkia. Jos se vaikka veisi viruksen pois. Öitä.