Ihailen stressinhallintakykyäni. Tässä sivussa rupean aina
a) musiikin suurkuluttajaksi
b) kirjojen ahmijaksi (700 sivua/neljä päivää)
c) kirjoittamaan järkeviäkin juttuja blogiin
d) kirjoittamaan ylipäänsä kaikkea ihmeellistä
e) ideoimaan kaikkea mahtavaa

Tänään syön perunaa ja valkosipulia sekä fiskpinnareita (kalapuikkoja, siis). Peruna- ja valkosipulihimo ei ole kadonnut minnekään. Oikeasti olen ennen inhonnut valkosipulia, koska siitä jää se maku  suuhun ja joka paikka haisee sen jälkeen valkosipulille. Nykyään olen todella onnellinen, että suussa maistuu valkosipuli. Hahah. Jos elin viime kesän paahtoleivällä, niin tämä kesä menee valkosipulilla ja perunalla (ei uusilla perunoilla, inhoan niitä).

Kävin äsken hakemassa pahvilaatikoita ja ihotuotteitta pihalta. Äiti, hänen miehensä ja meidän Koira kaartoivat punaisella ja tyhmällä autolla pihaan. Silitin Koiraa pari minuuttia ja kuiskin: "Ootko sä mun rakas? Ootko sä mun pieni muru? Mitä kuuluu? Tuutko sä mun luo?" Äidin mies kysyi, että mitä rakennetaan. Vastasin hymyillen, että talo. Äidin kädet luultavasti tärisi jännityksestä ja hän tiputteli avaimia maahan (juominen ei ole koskaan (vielä) ollut niin pahaa, että sen takia tärisisi). Viiiden minuutin sisään palasin sisään laatikoiden, ihotuotteiden ja avaimien kanssa. Käsissä tuoksui Koira ja silmiin jäi sen tapitus, kun se laitettiin takaisin paikalleen.

En pidä Pottereista, mutta minusta alkaa tuntua, että äiti alkaa muistuttaa omaa äitiänsä (Isoäitiä) ja käyttäytyä kuin Ankeuttaja. Kaikki energia ja valoisuus imeytyy nähdessäni jomman kumman. Ihmiset puhuvat. "Nyt sulla alkaa oma elämä!" "Voit tehdä elämästäs sellasen ku haluat!" Mutta... Mitä jos koko ajan sattuu? Mitä jos minulta kiskotaan se matto koko ajan pois alta? Mitä jos välitän liikaa?

Minua kehuttiin tänään. Olen hoitanut hienosti asioita ja saisin pyytää enemmän apua. Olkoon se tämän loppuvuoden tavoite. Alan pyytämään apua.

Nauroin äsken. Katselin vierailulistaa. Alan valloittaa Ruotsia blogin kautta: kuukauden aikana täällä on käynyt 30 ruotsalaista! Tukholmasta 18, Brommasta 11 ja Luelasta 1! Ahhahah. Se tekee keskiavoltaan niin, että 3,11% kävijöistä on Ruotsista! Jassåå. Prinssikö niitä houkuttelee vakoilemaan vaiko jokin kumma tunne, että "tästä kirjoittajasta tulee vielä meidän prinsessa"? Ehkä kuningasperhe lukee tätä Googlen avulla? No, oli miten oli! Hejssan vaan kaikki ja tervetuloa Birdien blogiin! Kuulette minusta vielä! Ehkä on muuten ihan hyvä, että kirjoitan enimmäkseen kirjakieltä, että tämä sitten kääntyy Kääntäjällä helposti, hah hah.

Irrotin jo Madonnan ovestani ja nyt alan pakkaamaan muita tavaroita. Tässä kämpässä asustaminen voidaan laskea jo tunteina ja tuntimäärä pysyy alle sadassa.... Pelottavaa, täytyy sanoa. En voi tätää ymmärtää.

Aloitetaans nyt toistaiseksi tämmöinen "päivän kuva"-traditio.

Bradley+Cooper+www.the-men-experience.bl

Brändeliinille tuli kuuma raahatessa kaikki noita laatikoita.