Olen henkisesti että fyysisesti lyötynä 6-0. En väkivalloin vaan väsymyksen kautta. Muuttaminenon hankalaa ja jos fyysiset voimat ovat muutenkin vähän niin ja näin...
Nyt olen kuitenkin positiivisilla mielillä.
Olen puhunut tänään äidin, tädin, isoäidin sekä isoisän kanssa. Otsikko on lainaus isoisältä, joka merkitsee minulle kuolemattomuutta ja turvaa. Puhuimme äidistä, joka soitti minulle, koska isoäiti oli haukkunut hänet, koska minä olin kertonut ettei äiti ollut tullut auttamaan muutossa. Se on vääristelty totuus. Kerroin, että äidillä oli kauhea kiire hakemaan se saatanan mies (sanoin muuten noin äidille puhelimessa) töistä. Hän jätti pussit ja laukut oven taa, ei nähnyt asuntoani. Minä olin jonottamassa avaimia ja laitoin, että "tässä menee jonkin aikaa". Äiti ei jäänyt odottamaan, koska "ei tiennyt kuinka kauan siinä menee". No, oli miten oli.
Ellu teki hauskan huomion. Hän sanoi, että isoäitini ja äiti ovat vaihtaneet (minulle) paikkaa. Isoäidin kanssa pystyn nykyisin puhumaan, mutta äidille tulee huudettua. Hah, aika hassua. Niin juu ja meillä on nykyisin Vesakin! Ellu on löytänyt oman Vesan, joka kokoaa huonekaluni.
EPYä en ole miettinyt tänään sen kummemmin. Olen edelleen liian väsynyt siihen kaikkeen. Hän on jättänyt minut rauhaan. Vesakin luki viestit ja oli vain, että just just. Ellu ja minä otimme vasaran ja iskimme EPYn ostaman lasin suomeksi sanottuna paskaksi. Leikimme ajatuksella lähettää se hänelle postina takaisin. Emme toteuttaneet sitä - vielä.
Olen hokenut täällä sitä, että rakastan uusia alkuja. Toivon tämän olevan sellainen minullekin. Saa siivota kaikki ajatukset ja tavarat sekä aloittaa puhtaalta pöydältä. Aion keskittää energiaa positiivisiin juttuihin ja ihmisiin. Nyt ei kukaan EPY ime energiaa vittuiluun tai välttelyyn tai tekopirteyteen.
Istun nyt olohuoneen sohvalla ja katselen välillä ohimeneviä autoja. Olen kuunnellut tänään Chisun levyn kahdesti läpi. Olkoon se soundtrackini tälle uudelle ajanjaksolle. Haluan olla vapaa ja yksin, mutta yksinäistä minusta ei saa millään.
Muistelin tänään Tätinaisen sanoja. Että tukiverkon tai perheen ei aina tarvitse olla se perinteinen isä-äiti-veli-jne. Minulla on Tätinainen ja Setämies. Minulla on Tädin perhe. Minulla on todellisia ystäviä, jotka käyvät poistamassa viestejä mesestä tai hajottavat kanssani laseja. Minulla on ystäviä joiden kanssa kommunikointiin riittää pelkkä katse. Minusta välitetään.
Kaikki tämä yhtäkkinen voima ja positiivisuus saattaa johtua siitä, että EPYlle elin lasipurkissa. No, nyt se purkki on rikki ja hävitetty. Minulla on mahdollisuus tehdä tästä elämästä omanlainen. Hittovie.
Asunnosta aion kertoa myöhemmin. Teenkin oikein kunnon reportaasin! ;) Nyt annan itselleni aikaa ja lagaan koko ensi viikon. Mihis nuo laatikot tuosta häviäisi. Iiiiikeaan olen menossa ensi viikon alussa - ehkä sen jälkeen kehtaa ottaa jotain kuvatakin täällä. Tällä hetkellä pidän makuuhuoneen laatikkovapaana. Olohuoneessa saa olla laatikoita, mutta makuuhuone on rentoutumista varten. Sen olen ansainnut.
Kiitos ja hauskaa vappua! Brändeliinin kanssa aiomme kohotella pari maljaa ja toivottavasti lukea ainakin yhdet Hesarit aamukahvien kanssa PARVEKKEELLA.
Palaamme asiaan! Puss och kram, Birdie
Kommentit