Tuhlasin tänään 47 euroa ja 60 senttiä. Jaa, miten?
 
- Kynsilakka, mukavan pinkki
- Kynsilakanpoistoaine, koska jos se ei olekaan ikuisesti mukavan pinkkiä
- Vedenkestävä ripsiväri
- Vedenkestävän meikinpoistoaine, koska edellä mainittu täytyy saada pois
- Shampoo, ihana purkki, tarjouksessa ja tarvitsinkin JUURINYT tuollaista shampoota
- Ääntäeristävät kuulokkeet, koska muuta ei ollut tarjouksessa

OHHOH.

Rangaistukseksi pesin (ei, ne tiskit on edelleen kylppärissä) kaksi koneellista pyykkiä. Mutta eeei, hymyni ei siltikään hyydy. Kynnet tai no, muka-kynnet, koska näillä on pituutta ööööö nolla senttiä ja 0,2 milliä,ovat nyt pinkkejä. Hiukset tuoksuvat ihanille ja hohtavat blondiutta (vaaleutta pitänee tarkentaa, siis, ettette kuvittele ihan höpöjä).

Istuin tänään taas koulun aulassa muutaman tunnin juttelemassa ihmisten kanssa. Koulun jälkeen tajusin, että ihmisethän on oikeasti mukavia. Joskus. Pohdin sitten polilla, että haluaisin kesätyökseni jonkun työn, missä olisin ihmisten kanssa tekemisissä. Niinpä laitoin erääseen paikkaan hakemuksen kesäkuusta heinäkuulle kestävälle työlle. Muuten istun kotona päivittämässä blogia ja valittamassa, että en voi mennä ulos liiallisen kirkkauden ja siitepölyn vuoksi.

Kävelin tänään polille rautatieaseman kanssa ja sieltä lähti juuri silloin Se Juna. Se Juna, jolla menin isälle aikoinani ja joka menee kotikaupungin kautta. Sitä oikein kuulutettiin ja - ihan totta - meinasin alkaa itkemään. "Kotiin", ajattelin. Jonain päivänä vielä hyppään tuohon junaan, jään pois kotipysäkillä, soitan isoisälle ja menen heidän asuntoonsa pariksi viikoksi rauhoittumaan. Tai sitten hyppään johonkin junaan ja menen Lappiin istumaan lumihankeen.

P.S. Huomenna luvassa "hurjaakin hurjempi" ilta... Katsellaan, että jaksanko enää koitoksen jälkeen kirjoitella.. Heh heh.