Onnistuin perjantaina tilittämään asioista. Jossain vaiheessa sanoin, että en halua puhua siitä. En halunnut ajatella äiti-asiaa, joka on ihan levällään. Emme ole puhuneet siitä sitten huutamiseni jälkeen ja en tiedä miten ottaa asia puheeksi. Ei se niin voi vain mennä. Olin luvannut itselleni pitää lomaa ahdistuksesta ja masennuksesta. Yö on kaunis, mua ei koske. Niinhän minä kirjoitin ja niin minä ajattelin. Hyvässä nousussa olo oli niin ihanan kevyt ja silloin lauloin tuota Maija Vilkkumaan kappaletta.

Aamulla heräsin ja päätin olevani huono kirjoittaja ja aloin kriiseilemään. Perjantaina sanoin ääneen ensimmäisen kerran (selvänä), että entä jos perustaisinkin kampaamon. En kuitenkaan usko, että olisin kovin hyvä siinä. Jotenkin käsitän piirtämisen ja hiusten leikkaamisen kulkevan käsi kädessä ja minä en osaa piirtää. Nautin kuitenkin kosmetiikasta ja ihmisten laittamisesta. Siinä samalla pystyy juttelemaan kaikkea mukavaa. Kuka haluaa tulla Birdien salonkiin? Tarjolla satunnaisesti pullaa, aina teetä, sekopäisiä juttuja ja siinä ohessa kampauksia ja meikkausta! Hah hah.

Viime viikolla sanoin eräälle tulevaisuudestani: "Mulla on kolme suunnitelmaa. Joko musta tulee ammattikirjoittaja tai meen rikkaisiin naimisiin tai sit perustan kahvilan" Tuossa järjestyksessä, amen. Tosin nyt tuo kirjoittaminen on taas tauolla, mutta muuten.

Sovitaan nyt vaikka niin, että ensi viikolla en suunnittele tulevaisuuttani vapaana kirjoittajana. Suunnittelen tulevaisuuttani kahvilan pitäjänä, kampaajana, tiedottajana, kirjastovirkailijana ja mitä ikinä tuleekaan mieleen. Näin me teemme!