Muistutus itselle: Älä kirjoita blogimerkintää aikaisin päivällä, jos olet tottunut kirjoittamaan illalla. Voi iskeä tyhjyys ja tylsyys. Siksipä pitää kirjoittaa toinen merkintä. Tässä kinuskisuklaajäätelön (laktoositon, pointsis Ingmanille) ohella.
Kävin siis kaupungilla tuhlaamassa vähäisiä rahojani. Ostin keltaisen t-paidan, valkoisen trikooneuleen ja öö.. maailman kauneimmat sukkahousut. Ne näyttävät tosi tylsiltä paketissa, mutta oivoi, jalassa ne ovat kauniit! Otan teille joku kerta kuvan.
Nyt kun aurinko paistelee ja kohta tulee kevät niin sitä on jotenkin vähän surullinen olo sen vuoksi. Talvi loppuu ja joudun syömään kohta siitepölylääkkeitä, särkylääkkeitä ja kulkemaan 24/7 aurinkolaseissa. Ei siinä mitään, aurinkolasit on tosi cool. Mielestäni olisi siistiä omistaa niin suuri ego, että olisi sisälläkin lasit päässä. Placebon laulaja oli Voicen haastattelussa lasit päässä ja mustissa vaatteeissa ja se oli ehkä cooleinta koskaan, vaikka en edes bändin musiikkia tunne yhtään. Voi miksi miksi olen tällainen pienen egon (hahahahahahahahh) omaava ihminen, etten voi käyttää aurinkolaseja edes ulkona, jos olen jonkun kanssa. Mielestäni on epäkohteliasta, jos toinen ei näe keskustelukumppaninsa silmiä.
Niin, tuo edellisen kirjoituksen otsikko oli napattu Maija Vilkkumaan Luokkakokous-kappaleesta. "Yö on kaunis, mua ei koske" Itselläni on aina ollut turva nukkumisessa, vaikka viimeiset puoli vuotta sekin turva on horjunut. Onnellinen olen kuitenkin, että näen harvemmin painajaisia ja elän onnellisessa höpöhöpömaassa unissani. Ja kun nukahdan, niin minut herättää vain ja ainoastaan herätysääni, oma puhe tai räjähdys viereiseltä työmaalta. Ihan totta! Olen kahtena viime yönä esimerkiksi herännyt omaan puheeseeni... Hmm. Mutta kuten aikaisemmin olen maininnut, niin siinä itse nukahtamisessa on ongelmia. Nukkuminen on kuitenkin sellainen turva... Kaikki on paremmin omassa sängyssä ja peittojen alla. Unissa on aina asiat paremmin. Unet ja nukkuminen on onneksi pysyvää.
Nyt kun itsellä on jonkinlainen vaateinnostus menossa, niin mielelläni kirjottaisin ja kuvaisin enemmänkin juttuja tänne. Kiinnostaisiko teitä esim. nähdä lempivaatteeni? Jos askartelisin vaikka sellaisen top5-listan vaatteistani kuvien kera?
Brändeliini pitää hiljaiseloa, koska on Ameriiiiikassa tällä hetkellä. Oscar-gaala, kai.
Halutteko tunnustuksen. Jostain syystä olen kaivannut parina viime päivänä seuraa. Tai siis jotain miestä nukkumaan vieressäni tai edes juttuseuraa kunnes nukahdan. Nukkuessa tarvitsen melkein koko tilan, mutta ennen nukahtamista olisi kiva kuunnella jonkun tuhinaa ja pitää kädestä.. Jutella jollekin pestessä hampaita ja niin edelleen. Ehkä se vain johtuu... auringosta. Kun siihen taas tottuu, niin palaan normaaliksi, hah hahaa.
En ole puhunut teille eräästä Beestä pitkään aikaan! Blondista siis! En ole päivittänyt teille Blondi-politiikkaani.
ZENissä ollaan yhä, luojan kiitos.
Ne kolme puukkoa ovat kadonneet, luojan kiitos.
Ne tuijotukset muutaman viikon takaa eivät pyöri mielessä, luojan kiitos.
Blondi on olemassa ja minä en voi sille valitettavasti mitään.
Blondilla on liikaa kavereita, jotka muistuttavat koko ajan minulle hänen olemassaolostaan.
Pidän tyyppiä silmällä, mutta en kokopäiviäisesti. Tiedostan ihmisen, mutta en anna sen vaikuttaa sen kummemmin elämääni.
Kyllä, jos päädymme lähiaikoina samalle kurssille, niin mieleni tekee kuolla. Pidämme siis sormet ristissä ettei niin käy.
Olen edelleen sitä mieltä, että johdan tätä 6-0, kuten täällä kirjoitin. Ah, se on kyllä ehkä hienoin kirjoitukseni.
Pitääkin muuten tässä jokin kerta kaivaa arkistoja ja muistella vanhoja...
Nyt tämä tyttö lähtee pesemään hampaat ja sen jälkeen tuo oma rakas sänky kutsuu. Huomenna on jo sunnuntai, blaah... Palatkaamme silloin asiaan!
lauantai, 6. maaliskuu 2010
Kommentit