En nyt sitten tiedä. Tänään on ollut tosi kurja päivä. Eilen illalla sain siis kuulla, että pääsiäissuunnitelmat meni vituralleen. Ne on nuo pienet jutut, jotka sitten murtavat padon tai jotain. Naurettavaahan se on, että tuon takia olisin tänään niin allapäin. Eihän noille jutuille voi mitään. Joskus on vain epäreilua, että asiat menee niin usein ei-suunnitelmien mukaan.

Päätin tänään poiketa tavoista ja laitoin parille kaverille viestiä, että tänään on huono päivä. Arvatkaa mitä. Toinen ei reagoinut mitenkään. Tämä ihminen on valitellut sitä, että ei pääse pääni sisään ja nyt kun pääsisi niin nothing! Nyt sain mesessä vain "öyh ;("-kommentin kun kerroin fiiliksen jatkuvan.

Sillä tavalla, että kerrankin sitä yrittää antaa ja ei saa mitään takaisin. Tajusin jokin aika sitten, että onhan tänä iso juttu ystävillenikin. Että yks kaks sanon, että olen masentunut, jos sitä ei kerran huomaa minusta. Mutta silti.

Tuntuu välillä tyhmältä valittaa näistä asioista.

Puhuin äsken mesessä puolipuolisiskoni kanssa. Minua pyydettiin kylään. Sanoin meneväni, ehkä. Hän kysyi, että täytänkö nyt 18. Vastasin myöntävästi. "No nii, sittenhän me voidaan mennä vaikka terassille!" Meillä on ikäeroa ... 7 vuotta. Oho. Ei tunnu yhtään niin paljolta! Me istuttiin usein hänen luonaan ja katsottiin telkkaria. Kerran käytiin shoppailemassa yhdessä kaupungissa.. Ihan sellasta perusmeininkiä, mukavaa sellaista.

Nyt janottaa. Keitän teetä. Sen jälkeen siistin vähän asuntoa ja... Niin. Eipäs tässä muuta olekaan. Olen yöasussa, ei ole nälkä.. Ei läksyjä... Hmm.