Istuin tänään käytävällä juttelemassa ihmisen kanssa, jonka kanssa en ehkä olisi tekemisissä ellen olisi aikoinani mennyt istumaan samaan pöytään ruokalassa ja sen jälkeen mennyt seuraksi ulos. Minulla on kauheat ennakkoluulot ihmisistä (toi on ihan bitch, toi on wannabe, toi on tyhmä), mutta yritän silti tutustua kaikenlaisiin ihmisiin. Ja hyvin olen onnistunut, koska ystäväni ovat... Erilaisia. Veisi valtavasti aikaa miettiä, jos pitäisi "parittaa" jotkut keskenään. Tykkään muutenkin miettiä nykyään asioita itseni ulkopuolelta..

Pointti tai aasinsilta oli se, että puhuin tuon ystävän kanssa ja puhuimme siitä, että on kiva saada yllättäviä kohteliaisuuksia. Hän oli aamulla avannut puhelimensa ja lukenut edellisenä iltana lähetetyn viestin, jossa luki "Olet ihana". Kaksi yksinkertaista sanaa ja ne piristää melkein koko päivää.

Sain kuulla tänään kolme kohteliaisuutta. Yhdet korviksistani, yhden liivistäni ja yhden Facebook-statuksistani (tämä vielä tuli yllättävältä taholta: opettajaltani).

Pyrin heittämään ihmisille kohteliaisuuksia takaisinkin, en vain tahdo kuulostaa teennäiseltä. Eräs tuttuni harrasti joskus asskissing-kohteliaisuuksia ja sitä tuli itselle kauhea myötähäpeä. En halua kuulostaa sellaiselta. Haluan aidosti kehua ja yllättää positiivisesti!

On olemassa itse asiassa kaksi ystävää, jolle voin sanoa muru, hani tai kulta. Se on ihmeellistä, että miten ystävyydet kehittyy ja mille raiteille ne lähtevät. Ellun kanssa olen tuntenut kahdeksan vuotta ja olemme halanneet alle kymmenen kertaa. Nykyään olemme kyllä parantaneet tapamme, koska puhuimme siitä eräänä kertana (kännissä) ja se on kummallekin muiden kanssa ihan luonnollista. Ei vain ole ollut tapana.

Onko teillä koskaan sellaista tilannetta, että olette julkisella paikalla ja huomionne kiinnittyy esimerkiksi jonkun naisen laukkuun. Katsotte laukkua, koska se on hieno ja mietitte sen alkuperää ym. Sitten mietitte, että mitä jos sanoisi laukun omistajalle jotain? "Anteeksi, mutta sulla on tosi hieno laukku! Mistä oot ostanu?" Voiko näin toimia Suomessa ilman, että nainen tiukentaa otettaan laukusta ja vastaa kylmästi "Anttilasta"?

Mietin tällaisia ja muitakin tilanteita aina itseni kautta. Mitä jos joku tulisi sanomaan noin minulle? Hymyilisi, olisin vähän häkeltynyt, punastelisin ministi ja kiittäisin kohteliaisuudesta. Totta kai kertoisin esineen alkuperän, jos se kohteliaisuutta lausunutta kiinnostaa.

Toinen homma, joka on elämässä yhtä tärkeä kuin kehuminen: kritisointi. Eräs kaveri pyysi minua lukemaan hänen tekstiään ja kertomaan mielipidettä. Itse kirjoittajana mietin jälleen, että mitä sitä laittaa ettei se toinen vain loukkaannu ja ettei tule sellaista "ihan kiva, hah hah"-vaikutelmaa. Niinpä "laitoin tunteet syrjään" ja kerroin rehellisesti tekstin hyvät sekä parannettavat puolet. Suuttuiko kaveri? Ehei, ehei! Hän kehui ideoitani hyviksi! Oikealla tavalla rakennettu kritiikki on aina paikallaan, myös täällä blogissa. Niin ja kehuminen myös. Ajattelinkin, että alan tässä puolisalaa toteuttaa omaa pientä kampanjaa! Alan kehua ihmisiä, jos he oikeasti ansaitsevat kehut. Jos siis vierailen blogissasi kehumassa, niin se on ihan oikeasti suoraan täältä! *taputtaa rintaansa*