Kuulin tarinan naisesta, jolla oli 120cm krt 200cm kokoinen sänky täynnä kosmetiikkaa. Huulipunia, luomivärejä, saippuaa, shampoota, ihorasvoja, hiuslakkaa, hajuvettä.. Kaikkea. Kaikkiaan yli 50 kilogrammaa. Miettikää!

Se eilinen kaipuu häipyi nukkumisen myötä. Näitä tulee, näitä menee.

Lupauduin viime viikolla, että asuntoani saa kuvata. Tiistaina tänne pitäisi päästää ventovieras ihminen kameran kanssa, iik! Huomenna täytyy siivota. Olen joka päivä sanonut siivoavani koulun jälkeen, mutta huomenna TÄYTYY siivota ja peittää ylimääräiset paidattomat miehet (jotka ovat kotoisin kaukaa pohjoisesta).

Puhelin on pysynyt hiljaisena ja mietin. Ajattelin itse soittaa, mutta en tiedä yhtään mitä sanoa. Haluaisin saada tälle pisteen. Toisaalta nyt voin vältellä kysymyksiä, joihin en halua osata vastata ("koska nähdään?"). Koen itseäni kohtaan vääryyttä ja haluan selvittää tämän. Haluan sanoa sen viimeisen sanan ja tarpeen vaatiessa sanoa kylmästi: "Mä en enää jaksa puhua kanssasi tästä aiheesta, hej hej"

Siispä keitin ison kupin teetä ja päätin rimpauttaa.
"Ehitsä puhuu? Et varmaankaan."
"Emmä kyl nyt, mä oon *eräs paikka*ssa"
"Ahaa.."
"Soitellaan vaikka myöhemmin"
"Mmmhmm, moi"
"Mo"
Olen erityisen ylpeä tuosta selkeästä "mmhmm":istä.  Se oli sopivan piilovittuileva.

Huomenna muuten itse pirun apulainen, a.k.a. isoäitini saapuu lähistölle. Pitäisi käydä moikkaamassa, mutta voivoivoi, ei meinaa aikaa löytyä! Keskiviikko, kenties?

Olen nyt nauranut täällä ääneen neljästi ja viides kerta antoi merkin, että tästä täytyy kertoa myös teille. Netti on siitä jännä, että sitä eksyy kaiken maailman juttuihin. Olin mesessä ja puhuin ystävän kanssa, aloin googletin Lauri Nurkseen, eksyin Voicen sivuille katsomaan Dome Karukosken haastattelun (nauru kertaa kaksi)  ja siitä Anna-Leena Härkösen ruokablogiin, koska Domen uudessa leffassa on kuulemma tuo kirjoittajaidolini. Härkösen ruokablogin kanssa nauroinkin loput kolme kertaa. "Rintani ovat luomut, ruokani ei", mahtavaa! Tällaisten lauseiden vuoksi rakastan Anna-Leena Härköstä sekä hänen kirjotuksiaan. Toisella kertaa hän kertoi tapauksesta turkulaisessa ravintolassa. Hän oli juonut kukkamaljakosta (vahingossa) vettä ja toisessa paikassa vetänyt pokkana pikkuhousut vedon vuoksi päähän. Ja hän kertoo siitä - julkisesti!

Nyt alan kyllä toteuttaa itseäni jotenkin muuten. Alan katsomaan dvd:tä, jossa on kesäinen Helsinki ja söpö mies. All in one, etten sanoisi, hah.

Hyvää viikon alkua, rakkaat!