Aloitin tuossa viime viikon tiistaina (kai) kirjoittamaan, että minulla on harvoin huonoja päiviä. Niitä sellaisia, jolloin polttaa kielensä aamukahviin, myöhästyy bussista ja niin edelleen. (Lasken masennukseen kuuluvat huonot päivät eri luokkaan). No, nyt niitä on tainnut olla viikon sisällä neljä. Tämä kyllä kruunasi kaiken! 

Sain 20:32 viestin isäni vaimolta. "Isäsi täyttää tänään vuosia." FUUUUUUUUUUUCK! Tätä ennen olin itkenyt aamulla hajonneelle lempimukillineni, vertapurkautuville silmilleni ja oikean keskisormen kuorimiselle (perunoita kuoriessa se veitsi vähän lipesi ja kynnestä puuttuu nyt puolen sentin pala...). Onneksi isäni oli ilahtunut, että sentään soitin. Äitipuolikin ymmärsi kun selitin kamalan päiväni.

Tätä päivää piristi sentään... Hyvä ruoka ja hyvät keskustelut hissassa ja yhteiskuntaopissa. Niin ja ruotsin opettajani on edelleen maailman paras! Sain myös keskusteltua vartin asiallisesti tästä masennuksesta sen ystävän kanssa, jonka kanssa siitä meni sukset pari viikkoa sitten ristiin. Tästä on hyvä jatkaa.

Huomenna tunti koulua, sitten psyk.poli. Keskiviikkona olen suunnitellut meneväni tädille (en ole kysynyt tältä vielä mitään), torstaina menen äidille (syödään ja jutellaan siitä kuinka hän aikoo hylätä ainoan lapsensa) ja perjantaina alan lukea kokeisiin.

Otin vähän alle tunti sitten nukahtamista auttavan lääkkeen, ei sitä nukahtamislääkkeeksi voi kutsua. Jos huomenna sormet olisivat ehjinä, en unohtelisi läheisten synttäreitä, mitkään tavarat eivät hajoaisi ja silmäni palaisivat pian normaaleiksi. KIITOS. Niin joo ja sen masennksenkaan kanssa ei mene kovin hyvin. Olo tuntuu vain syvenevän..

Minun piti kirjoittaa tänään teille uskosta johonkin suurempaan (Jumalaan tms.), mutta se jää toiseen kertaan.

Birdie - tätä menoa kohta sormeton salongin/luostarin/kahvilan pitäjä sekä prinsessa