You're telling me and anyone
You're hard enough


On sellainen olo, että haluaisin lähteä pois. Kauas kauas pois nuolemaan haavoja ja palata vahvana sekä henkisesti korjaantuneena. Haaveilen siitä päivittäin. Lähtisin jonnekin todella maalle tai siis pieneen kaupunkiin. (Helsinkiläisyyteni näkyy liiankin usein muiden kaupunkien ja kylien vähättelynä tahattomasti... Virheeni huomaan onneksi yleensä välittömästi ja muistutan itseäni, että olen syntynyt 30 000 asukkaan kaupungissa, joka on ollut kaupunki vasta nelisenkymmentä vuotta. Minä oikeasti tiedän, että Kehä III:n ulkopuolella on elämää joskus enemmänkin kuin Helsingissä.)

You don't have to put up a fight
You don't have to always be right
Let me take some of the punches
For you tonight


Haaveilen/suunnittelen tätä yleensä iltaisin ennen nukahtamista. Lähtisin siis sinne "maalle", josta en tuntisi ketään tai mitään. Hankkisin asunnon ja elannokseni kirjoittelisin vaikka kolumneja paikallislehteen tai johonkin valtakunnalliseen. Aluksi tietysti olisin ihan, että hyi hitto kun ei siellä ole edes kunnon kahviloita (kotikaupunkiini avattiin vasta pari vuotta sitten trendikäs kahvila, sitä ennen nuoret kävivät Hesburgerissa kahvilla).

I know that we don't talk
I'm sick of it all


Tutustuisin kuitenin paikallisiin ja alkaisinkin yhtäkkiä viihtyä. Nauttisin yksinkertaisista asioista... Lempiajatukseni on tietysti miettiä läheisten reaktioita, kun he tulisivat kylään ja huomaisivat minun oikeasti viihtyvän uudessa kotikaupungissani. Paikka olisi niin pienikin, että saisin moikkailla joka toista vastaantulijaa. Mummot olisivat mukavia ja opettaisin heille uusia juttuja. Vaikka cafe latten juomista ja Caesar-salaatin syömistä. Croissantteja! (Joojoo, kyllä niitäkin on ympäri Suomen, anteeksi nyt kliseiset haaveeni.) Voisin kaveerata kylän ainoan suomenruotsalaisen mummon kanssa. Se olisikin mukavin kaikista. Joskus myöhemmin poseeraisimme yhdessä jossain lehdessä ja kertoisin löytäneeni hyvän varamummon (oma isoäitini suuttuisi tästä lausunnosta silmittömästi).

Listen to me now
I need to let you know
You don't have to go it alone


Vaikka vannoutunut vanhapiika olenkin ja suunnitelmiini ei edes tämän viikonlopun mahtavien kummitäti-hetkien jälkeen ole tulossa lapsia, niin joskus mielessä käy jonkun miehen löytäminen. Millaista olisikaan, jos joku olisi aina minun puolellani? Jos olisi joku jolle pystyisin kertoa kaiken? Joku jonka kainalossa olisi maailman turvallisinta? Miltä se tuntuisi?

Sometimes you can't make it
The best you can do is to fake it
Sometimes you can't make it on your own

   
Rehellisesti sanoen.. Joskus on aika yksinäistä. Olen rakentanut itseni ympärille aidan, jonka sisään en päästä ketään. Voin raottaa porttia, mutta kukaan ei saa tulla sisään pysyvästi.

Can you hear me when I Sing,
you're the reason I sing
You're the reason why the opera is in me

Kursivoidut kohdat: Sometimes You Can't Make It On Your Own - U2 <3