Täällä sitä ollaan taas.. Kotiluolassa vatsa täynnä pastaa (miten joku niin yksinkertainen, nopea ja halpa ruoka voi olla aina yhtä hyvää?!) sekä jälkkäriksi nautittuja lettuja. Kehtaan väittää, että lätyt ja vanilijajäätelö yhdessä ovat parasta maailmassa. Heti salmiakin jälkeen...

Ihmisten wanhat oli ja meni. Nyt Facebook pursuaa kuvia, joiden ilmestyminen saisi jo loppua. Tapahtuu Matti-ilmiö. Aluksi se on kivaa, vähän ajan päästä pursuaa korvista. Matti-ilmöllä viittaan Vanhaseen tai Nykäseen. Joku (Cheek, olisko ollut jopa?!) ehdotti Keskustan uudeksi puheenjohtajaksi Mattia (Nykänen) Matin (Vanhanen) tilalle, koska meno pysyisi kuitenkin samana. Ahhah, samaa mieltä!

Eilen aamupäivä meni päin *piip*, koska emme lähteneet Serkun kanssa tarpeeksi aikaisin täältä. Noh, Täti ja sen mies lähtivät rentoutumaan, pikkupoika nukkui ja Serkku hautautui huoneeseensa koneen kanssa.

Istuin sohvalle lukemaan lehtiä. Tajusin jotain ihmeellistä. Olin kaivannut sitä. Juuri sitä sohvaa, juuri sitä lehtikasaa, juuri sitä näkymää ikkunasta, juuri sitä hilaisuutta. Hetken kruunasin kupillinen (kaksi, huijasin) kahvia ja sain nauttia tästä kaiken kaikkiaan 2,5 tuntia. Pikkupoika heräsi ja olin maailman paras kummitäti muutaman tunnin. Tuntui mahtavalta, aivan kuin olisi elossa taas. Kun saa sellaisen pienen otuksen nauramaan niin voi juku... Kahdeksalta sain pikkuinen hakeutui syliin istumaan, joka oli ihmeellistä. Toinen poika ei ikinä tai koskaan hakeudu vapaaehtoisesti syliin.

Yö meni vähän huonommin.. Nukuin sellaiset viisi tuntia. Sitä edellisenä yönä nukuin hyvin ja sitä edellisenä kolme tuntia. Oli siis vähän väsy ja eiköhän äiti sitten soita ja ilmoita tuovansa toisenkin pojan kotiin (toinen pikkuinen oli ollu yökylässä äidilläni), koska äidillä ja miehellä olisi seuraavaksi ööö-ööö-ööö... Ei mitään? Ihan sama, ajattelin. No, toinen poika tuli, huusi ensimmäisenä minulle "mee pois" ja sen jälkeen rikkoi legotornin. Tämän jälkeen hän kiipesi huutaen yläkertaan mököttämään. Äiti halasi minua tuulipuku päällä ja sen mies istui autossa odottamassa. En voi nykyään sietää sitä miestä. Äiti kyseli meidän edellisestä illasta.
"Eiks me oltais saatu tuoda poikaa vielä?", äiti kysyi ja minä paiskoin legoja laatikkoon.
"No, mä oon nukkunu kuus tuntia viime yönä ja Täti tulee kolmen aikaan"
"Joskus nukkuu huonommin ja joskus paremmin... Eihän tässä oo enää montaa.."
"Mee nyt, sun miehes odottaa tuolla autossa!"
"Okei!" *ovet paukkuu*

Täti tuli ja pojat riehui. Pakenin sieltä kotiin ennen kuutta. Nyt olen tässä.

Paska fiilishän siitä riidasta jäi. Ollaan kuitenkin oltu hyvissä väleissä äidin kanssa ja naurettu. No, soitin äsken ja pyysin anteeksi. Esitin asiani ja sitten oli äidin vuoro puhua. Tajusin sen olevan kännissä.