Aika sekavaa ajatusvirtaa tai jotain:

Sitä tulee hetki, että tajuaa muuttuneensa. Sitä sanoo, tekee ja reagoi ihan oudoilla tavoilla. Tavoilla, joita ei uskonut omaavansa. Totesin eilen kerran ja toissapäivänä ensimmäisen kerran, että olen kusipää. Se on totta ja I'm fine with that. Mitä ihmettä?!

Tänään tajusin, että olen ollut kotona kohta viikon. Maanantain jälkeen olen viettänyt aikaa koiran kanssa ja nyt koira on jo jossain muualla ja minä olen kotona. Ei vain ole voimia lähteä kauppaa edemmäs. Viime viikonloppuna sentään hain vuokraamosta pari leffaa, että lauantaina menisin ulos ihmisten ilmoille. Eilen oli lauantai ja en lähtenyt edes kauppaan, koska olin tehnyt diilin itseni kanssa.

Juttelin Facebookissa erään henkilön kanssa, jonka kanssa en ole ikinä ennen jutellut siellä. Hän tykkäsi ja kommentoi, minä kommentoin, hän kommentoi... Lopputulos oli se, että me tykkäsimme eräästä miehestä.

Tämä henkilö on läheisissä tekemisissä Blondin kanssa.

Joskus jossittelen. Kuvittelen, että Blondikin oli ihastunut minuun. Hän tajusi kuitenkin, että me olemme ihan eri maailmoista ja tästä ei tulisi mitään. Eräänä päivänä särkisin hänen sydämensä. Niinpä hän päätti sanoa "kyllä" oranssinvärisen tytön treffikutsulle. Kuitenkin hän haluaa pitää matalaa profiilia oranssinaamaisen tytön kanssa (miksi?). Blondi näkee minua joka päivä koulussa ja kieltäytyy katsomasta suuntaani. Hän puhui aikoinaan ihastuksestaan vain parille ja valitulle. Ne pari valittua seuraa minua yhä sivusilmällä ja raportoi Blondille, joka oikeasti ei haluaisi kuulla sanaakaan.
Kymmenen vuoden päästä televiossa esitetään erään sarjan osa, joka kertoo lukiolaistytön ihastumisesta. Blondi tajuaa ja kiroaa, koska hänellä olisi ollut mahdollisuus.

Eilen kirjoitin kirjeen kusipäisyydestäni. Annoin sen luettavaksi ja se oli kuulemma kaunis. Jopa ilkeyksiä kirjoittaessa kirjoitan siis kauniisti? ... Häh?

Minuun iski kokkaillessani huonoa oloa aiheuttavaa ruokaa tasa-arvohirmu ja kirjoitinkin aiheesta tekstin. Saatte lukea sen joku kerta, teille se on kirjoitettu.

En muuten näe enää unia, koska syön sitä nukahtamislääkettä. Pelottavaa. Tänään en ota sitä, koska ei tarvitse mennä kouluun huomenna. Ehkä näen unta. Viime yönä muistan hämärästi, että unessa oli vanha mies (kuuma, vanha mies). Heräsin aamulla säikähtäen Hesarin pudotessa lattialle ja hetken ajattelin, että mitä jos joku seisoisi pimeässä tuijottamassa minua... Hyi.

Aloin tänään haaveilla aamukahvista aurinkoisella parvekkeella...

Nyt menen nukkumaan.