Tämän merkinnän jälkeen aion pitää pienen tauon blogin kanssa. Viikko on suunnitelmissa, mutta who knows... Se saattaa katketa Carl Philipin yllätysvierailuun tai venähtää, koska Brändeliini vie minut lomalle Bora Bora-saarille ja siellä on todella huono nettiyhteys sekä näppäimistöstä puuttuu ööt ja äät. Jotain saattaa huvittaa, että viikon "tauko"... Kyllä se on tauko. Olen tottunut kirjoittamaan viisikin merkintää viikossa ja ajattelen useinkin blogia, joten tauko voi olla aika extreme.

Tulin juuri kotiin. Olin lääkärissä ja sen jälkeen kävin juttelemassa erään asioitani hoitavan henkilön kanssa. Juuri nyt on kuulkaa sellainen olo, että tätä elämä sitten taitaa olla. Laidasta laitaan, laidasta laitaan.

Lääkärissä tehtiin diagnoosi. Keskivaikea masennus. Miten se sitten "parannetaan" minulta? Terapiaa (2 vuotta/2 krt viikossa) ja nukahtamis- sekä mielialalääkkeitä. Voitte vain kuvitella oloni sieltä poistuttua.. Olin ihan muissa maailmoissa ja tuntui epätodelliselta. Laitoin viestiä Mirandalle ja hänen mielestään en vaikuta masentuneelta, mutta on hän kuitenkin huolissaan minusta. Matkalla kotiin kävin kertomassa uutiset tuolle edellä mainitulle naishenkilölle ja siellä pehmeässä tuolissa istuessani purskadin itkuun. Se mikä sai minut itkemään oli se tosi asia, että minä en ole ihan terve.

Naisihmiselle hetken puhuttuani rauhotuin ja sain kuulla piristäviä uutisia. Niin paljon kuin rakastankin herätä aamulla seitsemältä työmaan ääniin ja niin paljon kun rakastankin (not) sitä kuumaa (rumaa) runsashiuksista (kaljuuntuvaa) kaupan miestä (setää), olen valmis jättämään nämä ympyrät lyhyelläkin pyörimisellä. Tilalle nimittäin tulisi uutta, kaunista, suurempaa ja kunnon miljöö, josta ratikkojen luokaan ei olisi pitkä matka.

Siinäpä suurimmat uutiset.

Blondista voin todeta tällä hetkellä sen verran, että sattuu ja haluaisin sen kärsivän.

Tänään Ellu ja tämän sisko tulee luokseni ja aiomme vetää pienet diipadaat. En ole tällä hetkellä kovin hohdokasta seuraakaan, mutta parempi nyt olla seurassa kuin yksin. Sitä paitsi Ellu on huippu.

Minä tärisen täällä, mutta en kylmyydestä. Tämä on taas niitä hetkiä, että huomaa elämän muuttuvan. Hyvä luoja.

Nyt minä menen. Palaan kuitenkin helmikuussa ja sitten kerron teille kaikkea mukavaa ja syvällistä. Tykkään tästä blogista ihan kauheasti, mutta vieläkin enemmän teistä lukijoista! Lisäkiitokset viime aikoina eniten kommentteja heittäneille! Apple, Bella, Nora sekä Lee, kiitos! <3

Hyvää viikonloppua ja hyvää viikkoa rakkaat! Brändeliini lähettää jälleen terkkuja (kuvan muodossa, tietysti)!

Bradley_Cooper__63903gm-e.jpg
Kuva on täältä.

Sincerely yours,
Birdie