Olin yön aikana saanut viisi kommenttia, VIISI! Istuskelin tänään bussissa ja olin ihan intona siitä, että SAAN jälleen kirjoittaa tänne. On niin paljon asiaa ja pelkään aina kirjoittavani romaaneja... Miettikää jos kaikki postaukseni kopioitaisiin, taitettaisiin ja julkaistaisiin kirjana. Sehän olisi paksumpi kuin Taru Sormusten Herrasta (jota muuten en ole ikinä lukenut ja en varmaan tule lukemaankaan).

Tein tänään tätä ruokaa. Olen tehnyt sitä todella todella monta kertaa ja aina se maistuu paremmalta kuin muisti. Reseptin löysin aikoinani Anna-Leena Härkösen keittokirjasta. Siitä samaisesta, jonka eräällä (kirjasto)kappaleella kokosimme Fab Fiven kanssa kirjahyllyni. Kävin katsomassa sitä kirjaa yhtenä päivänä ja siinä oli edelleen puutappien aiheuttamat lommot.. No, mihin ne nyt häviäisi. Piti kuitenkin todeta, että Anna-Leena on mitä mahtavin kirjoittaja että reseptien antaja! Olen muuten lukenut Härkösen kolumnikokoelmat (3 kpl) noin.... viisi kertaa per kirja. Yksi jälleen tuolla odottelee vuoroaan...

Olin tänään koulussa onnellinen. Minulla on ystäviä. Yhdestä erityisesti olin hyvin iloinen tänään. Olemme tunteneet yllättävän kauan ja tänään istuimme vierekkäin ja nojasimme toisiimme ohikiitävän hetken. Minusta itsestä tuntui, että ei siinä tarvinnut kertoa omaa oloaan, koska toinen tiesi sen kuitenkin. Se on mielestäni ystävyyttä.

Minulla on aivan mahtava kostosuunnitelma (Blondille ja miksei kaikille muillekin kusipäille, saatte ilmoittaa omanne!). Järjestetän risteilyn Ruotsiin, mutta jotenkin se laiva juuttuu keskelle merta ja laivassa olijat joutuvat jäämään ikuisiksi ajoiksi jollekin saarelle. Buhahahah.. Yritin kerran listata laumaa poikia, jotka lähettäisin sille reissulle. Jokaisen joka muistuttaa Blondista. Sanon, niitä ei ollut alle kymmentä.. Sitten olisi tietysti Satuolento heti A-luokassa Blondin naapurissa. Miesmallia en sinne lähettäisi, vaikka mies onkin ensimmäinen joka särki sydämeni tietämättään. Keksin edellisen lausen viime viikolla ja olin aika ylpeä siitä.

Sain puhelun äidiltä, joka oli puhunut rakkaan isoäitini kanssa. Isoäiti oli sanonut äidille: "Siellä se Birdie miettii niitä vanhoja asioita..." Ihan siis vain todennut, ei syyllistänyt. Äiti sitten tyypillisest itki minulle ja minä haukuin isoäitiä. Se nainen ei tiedä ajatuksistani yhtään mitään. Olen puhunut hänen kanssaan viimeksi jouluaattona ja silloinkin vain kiitin lahjasta. En todellakaan ole avautunut ajatuksistani.

En hakenut tänään niitä lääkkeitä. Katselen usein sitä reseptiä. Tekisi mieli ottaa kuva siitä, en tiedä miksi. Se on kai jotenkin virallinen todistus olostani. Se resepti tuntuu jonkun alulta ja se "joku" ei ole nimeltään Helpotus.

En tiedä miksen pysty näyttämään heikkouttani. Miksi minun täytyy olla vahva? Kävelin tänään kovassa tuulessa kotiin ja olin melkein itku kurkussa, mutta väänsin suulleni hymyn mahdollisten moikattavien vuoksi. "Ei tässä mitään hätää ole, reippaana juoksen kaupasta kotiin, siivoan kodin ja sitten kokkaan, mmm, reipas tyttö olen"

Ei minun aina tarvitsisi olla vahva, itsenäinen. Joskus voisi olla rikki ja hoivattavana. Puhunhan minä entiseen verrattuna paljon paljon ystävilleni, mutta... Jos joku joskus kysyisi face-to-face minulta, että mitä minä pyörittelen päässäni... Katsoisin teekuppiini ja sanoisin naurahtaen "kaikenlaista". Pelkään että minua ei oteta vakavasti tai otetaan liiankin vakavasti.

Madonna (aina Madonna!!) laulaa eräässä kappaleessaan vannoneensa, että ei tarvitse muita ihmisiä tuhoamaan mieltään.
Olen samaa mieltä nykyään. Blondi on yvä esimerkki... Parempi aiheuttaa se tuska itse kuin antaa kenenkään muun satuttaa sinua. Tätä voidaan myös perustella sillä, että hoidan asiat nykyään mieluiten itse, koska sitten ne ainakin tulee hoidettua. Vain itseensä voi luottaa loppupeleissä, koska (Arina otsikoi näin eräänä päivänä postauksensa) "life is a mystery, everyone must stand alone".

Kuitenkin Madonna laulaa myöhemmin aikaisemmin mainitussa kappaleessa, että hänen täytyy päästää irti ja etsiä joku joka rakastaa ja josta hän voi välittää.

Minä makasin lattialla hetken ja mietin, että jos makaisin siinä ikuisesti. Katsoin ulko-ovea, joka näkyi koska olin jättänyt poikkeuksellisesti väli-oven auki. Sieltä ei tulisi ketään pitkiin pitkiin aikoihin, joten oli pakko nousta.

Ehkä jonain päivänä..?

Ihanaa perjantaita, on ihana olla taas täällä! Nyt alan katsomaan Owen Wilsonia, joka vei Kuokkavieraissa Brändeliinin naisen.. On kovin hankala muuten valita elokuvaa, koska olen näyttelijätär-kriittinen: "Toi on bitch... Toi seukkas mun miehen kaa... Toi näytteli mun miehen kaa... Toi muija on mun miehen nykyinen... Toi muija on rasittava..." Ottaen huomioon, että eräskin tyttö (MINÄ) listasi kerran 150+ miestä, niin niitä ärsyttäviä naisnäyttelijöitä piisaa. Jennifer Aniston on kuitenkin aina hyvä vaihtoehto, ignooraan jopa sen Vincen kanssa hengailun.

Kuulemisiin PIAN!

Puss och kram,
Birdie