Päähän sattuu.

Heräsin aamulla, kävin suihkussa, meikkasin... Jäin istumaan. Se siitä. Hyppäsin kulkuneuvoon (olin menossa jouluostoksille ja meninkin) ja sain puhelun. Pari tuntia myöhemmin pesin vessaa jossain muualla kuin kotona. Pari tuntia ja puhelin soi. Lähdin puolijuoksua kohti kulkuneuvoa ja mietin mielessäni kummia. Tuntui kummalta. Halasin ja kaupassa tuli ristiriitaisia tunteita jotain miestä kohtaan. Ärsyttävä, vanha? Kuuma, hottis? EIKÄÄÄ. Istuin tuolille ja keitin teetä. Oli ollut ikävä. Oliko minullakin? Nauroin. Datasin. Dataamisesta oli välillä huono omatunto. Inhoan dataavia seuralaisia itse ja olen nyt sellainen. Soitatin musiikkia. Kerroin muista. Luin rivien välistä, että minusta oltiin mustasukkaisia. Hassua... Pari kertaa olin kiljua, että voi kultapieni aukaise silmäsi, ihan vain hyvästä tahdosta. Ymmärtäisitte kyllä. Sain viestin ja nauroin. Se oli joltain, jolle olen vihainen. Se ei ollut henkilökohtaisesti minulle, joten olen edelleen vihainen. Suuttunut. Pettynyt. Ärtynyt.

Puhuin lisää ja haukuin itseni maan rakoon. Sain kuulla olevani söpö jopa haukkuessani itseäni. Parhaat ystävät kertoo tuollaisia juttuja, jos toisella on mieli maassa. Höpisin Ruotsista ja Tanskasta. Ajattelin iskeä itselleni myös tanskalaisen ja Hamlet kuulostaa hienolta mieheltä. Äiti soitti ja olin iloinen siitä. "Meillä on hyvä puhelinsuhde", sanoin ja tarkoitin sitä. Odotan äidin puheluita. Haluan kertoa hänelle päivän tapahtumia ja kuulla hänen piikittelyään. Äiti... Viime yönä näin unta, että äiti oli mielisairaalassa. Outoa. Sitten kello oli jo paljon. Minä höpisin Hamletista ja pissatulehduksista. Sovimme ensi viikosta. 

Minun särkee päätä, kello on jo paljon ja pitäisi siivota.

Puss och kram,

HKK Birdie

P.S Puhuin myös Cheekistä. Ja mitä jos..... tajuaa että on syönyt yhden piparin tänään? Ei muuta?