Vuodatus taitaa vähän kusea näin joulun kunniaksi. En näe muiden ihmisten päivityksiä tai omaan blogiin tulleita kommentteja. Toivon vilpittömästi, että asia korjaantuu. Murr.

Eilen katsoin melkein kaksitoista tuntia elokuvia. Söin siinä välissä pari ateriaa, mutta elokuvat viihdyttivät päivää aika hyvin. Niin ja päivitinhän minä tätä blogiakin selittämällä rakkaudesta, ah kaunista. Se oli kyllä vähään aikaan omasta mielestäni hyvä kirjoitus. Kahdeltatoista päätin mennä nukkumaan ja viisitoista yli yksi (seur. päivä) heräsin. Söin, luin, puhuin äidin kanssa... Ja taas väsytti. Päätin ottaa päikkärit. Eli jos pysyn nyt hereillä puoleen yöhön asti, niin olen nukkunut vuorokauden aikana 15 tuntia. Mietin tässä juuri, että olenko kipeä tai jotain.

Charlotte on sanonut, että minun elämästäni saisi hienon tv-sarjan tai elokuvan. Se on mielestäni aika nätisti sanottu. Se kyllä johtunee siitä, että selitän ihmisille juttuja elämästäni ja ajatuksiani sillä tavalla... humoristisesti. Miesten kanssa erityisesti tulee heittäydyttyä ihan huumorin puolelle. Tosin minä en valehtele, joten kaikki ystävilleni kertoma on totta.

Mainitsin teille muutama päivä sitten ruokakauppani valtaavan ärsyttävän miehen. Kyllä, siitä löytyy muutama lause 22.12. Noh, viime yönä mies valtasi uneni. Niin ja äsken päikkäreilläkin. Oli hyvin leppoisaa kuulkaa, ihan totta. Me seurustelimme ja minäkin työskentelin väliaikaisesti tuossa kaupassa (joka kyllä jostain syystä oli Anttila). Äsken päikkäreillä minä menin moikkaamaan häntä, eli poikaystävääni töihin. Hoh-hoh.

Mies on kyllä ihme. Heti ensimmäisen kerran kun näin sen, niin olin että "tuossapa taas tuollainen kaikkitietävä, ärsyttävä ja pätijä". Mies oli luonnollisesti hevi-osastolla (hedelmä- ja vihannesosasto) ja selitti soittaneensa jollekin juopolle poliisit. Siitä lähtien aloin nyrpistää nenääni miehen nähdessäni. Kerran eksyin tämän kassalle ja mies toivotti hyvää viikonloppua vain minulle, ei siis minua ennen olleelle tai minun jälkeeni tulevalle. Olin ihan, että wattefak. Jatkoin yhä nyrpistelyäni, kunnes eräänä päivänä huomasin käyväni kuumana JA inhoavani sitä miestä. Se on todella ärsyttävä, mutta jostain syystä minun tulee kuuma hänet nähdessäni. Olen miettinyt tätä yksin ja ystävien kanssa, mutta ratkaisua en ole saanut.

Tuokin on ihan huvittavaa sinänsä, mutta odottakaas kun kerron kauppakäyttäytymisestäni nykyään (tarkoittaa sitä aikaa, kun pidän miestä ärsyttävänä sekä kuumana).

Kerran menin ostamaan pastaa (siis vain pastaa, harvinaista) ja marssin pussin kanssa kassalle katsomatta sen kummemmin. O-ou. Se olikin se mies siinä kassalla! Shit! Takanani oli jo mummo, niin en voinut vaihtaa kassaa. Siinä sitten sanoimme heit ja maailma yhtäkkiä hiljeni. Ihan totta. Ja hidastui. Sekin on totta. Kiusallinen hiljaisuus, sitä se oli! Sitten hän sanoi "85 senttiä" ja minä taisin ojentaa euron, mutta en käyttänyt bonuskorttia ja aina minä sitä vingutan! Sitten lähdin ja sanoimme heit ja minua nauratti. Maailman kiusallisin pastanostoreissu.

Yhden kerran menin kunnolla ostoksille. Otin sellaisen nolon kärryn ja menin sisään kauppaan. Valitettavasti hevi-osasto on heti sisäänkäynnin jälkeen. Miksi, siis miksi? Kuitenkin. Siinä yhteydessä on myös kivoja kukkasia, joita olen ostanut kaksi kappaletta. Halusin taas uuden, mutta ärsyttävä mies oli järjestämässä niitä kukkia. Sika. Lähdin valitsemaan mandariineja tai jotain KUNNES se sikamies lähti ison kärryn kanssa jonnekin pois ja minä puolijuoksua hiivin sinne fuckin' kukkaosastolle ja valitsin mieleisen kukan ja hiivin pois. Sitten se mies palasi ja menin pois näköpiiristä, eli valitsemaan kahvipakettia. Hihihihi.

Viimeksi olin kaupassa ilman meikkiä, niin peitin kasvoni hienosti sivulta ärsyttävän sikamiehen lähestyessä. Voi luoja. Se mies ei ole edes hyvännäköinen ja jotain 35 vee! Toivon tässä todella, että en enää ikinä ikinä ko. miestä. Pokka ei pidä. Mutta toistaalta taas............

Hyviä kohtauksia tulevaan tv-sarjaan, joka kuvaa elämääni

- Minä juoksen ruokakaupassa pakoon ei-hottista miestä
- Minä kaadun (muutama vuosi sitten) koulun mäellä ja sen johdosta näytän loppuviikon puoliksi (kirjaimellisesti) aasialaiselta
- Etsin Bestikselle joululahjaa ja törmään yhteen lempikirjoittajistani
- Ratikka hajoaa kesken matkan ja kävelen lumimyrskyssä kaksi kilometriä henkiseen kotiini
- Ellun ja minun Bi-leet ja/tai Tukihenkilö ja minä viime perjantaina

Love love,
HKK Birdie