Olen taas kirjottanut teille monta eri tekstiä, mutta kaikki ovat tyhmiä. Olen kuunnellut musiikkia ja miettinyt. Yhden kappaleen sanat löytää tästä, jos kiinnostaa lukea. Ajatuksia jaan teille seuraavassa.

Elänhän minä. Hengitän. Olo tosin on jotenkin sellainen, että tekisi mieli vääntää musiikit täysille ja mennä sänkyyn kuolemaan. Suljen nykyisin aamulla silmät metron tullessa etten näe sen lähestyvän. Olen alkanut ajatella vielä tyhmemmin. "Nyt voisi hypätä ja ei selviäisi, nyt voisi..."

Itkin yksi päivä ratikkapysäkillä ambulanssille. En pidä ambulansseista. Ne saavat oloni paniikinsekaiseksi itkuksi. Koko kroppa alkaa painaa, en saa happea.. Sininen valo ja se ääni. "Älä tule tänne, älä aja mun ohi..."

Itsetunto on nollassa. Tuntuu että olen lahjaton, ruma, täysi nolla, idiootti, laiska ja täysi kusipää.

Yleensä minulla on iso ego ja tykkään itsestäni.

Ympärilläni on lauma ihmisiä ja paria heistä välttelen vähän. Yhdelle olen suuttunut. Koulussa joudun jakautumaan kahdeksi. Olen niin onnellinen heistä ja heidän kanssaan.

Seisoin bussipysäkillä ja ohitseni pyyhälsi autoja. Tunsin itseni niin kovin pieneksi. Jotenkin tämä vuoden ja vuosikymmenen loppuminen herkistää ja sitä miettii kulunutta vuotta. Paljon on tapahtunut ja silti tunnen itseni niin pieneksi, keskeneräiseksi ja nuoreksi. 

Palaan asiaan.

Kiitos ja anteeksi,

HKK Birdie