Ihanaa, että näinä aikoina on olemassa kirjoja. Ennen en kehdannut paljastaa musiikillisia suosikkeja, mutta nyt esimerkiksi tuon joulukalenterin avulla voin huutaa kaikille mahdollisille suosikkini. Olen siis totta kai alkanut ujostelemaan jotain muuta: kirjoja ja niiden hahmoja.

Viime viikolla ahmin alle neljässä päivässä 500 sivua erästä kirjaa. Sen päähenkilöt ovat ihania! En kerro heidän nimiään. Nainen siinä on niin bad ass, että oksat pois! Mies taas on mielestäni periaatteessa ihan tavallinen tallaaja, mutta hänessä olikin karismaa. Come on, kirjassa elävässä henkilössä on karismaa? Jo on aikoihin eletty!

Eilen löysin jälleen vanhan tuttuni, jonka tarinan olen lukenut kolmesti. Heti ilmestyttyään olin varma, että tästä miehestä tulee ystäväni. No, niin tulikin. Kaipaan juuri näinä hetkinä keskustelukumppaniksi tuon miehen. Juuri nyt kun Yle ja Suomi ovat pettäneet minut. Yhyy, missä olet?!

Olen minä kerran ihastunutkin kirjan hahmoon. Ja ei, se ei ollut yksikään Houkutus/Twilight-sarjasta. Hänen nimensä oli Sam. Muistaakseni (kirjassa kuvattiin) vihreät silmät ja tummat kiharaiset hiukset sekä tummahko iho. Luonteeltaan hän oli söpösti ujo ja osasi kai piirtää. (Minusta piirtämistä tai valokuvaamista harrastavissa miehissä on jotain vetovoimaa, ihan totta! Itse kun muka osaan kirjottaa, niin haaveilen ajatuksella 'hän ja minä teemme yhdessä kirjan'.)

Minulla on myös terpaiatarkoituksiin yksi kirja. Se ei ole yhtään kaunis kirja ja siinä tapahtuu kauheita, mutta olen lukenut senkin noin kolme kertaa läpi. Alkaa aina angstittaa ja alan myös miettiä Satuolentoa - miksi ihmeessä? Tapahtumat eivät todellakaan liity Kuopioon edes kalakukon vertaa.

Luen muuten lempikirjojani mahdottoman usein. Ennätys taitaa olla viisi kertaa. En varmaankaan ole ainoa? On ihana lukea kirjoja uudelleen ja uudelleen. Tsekata oliko ne nyt niin hyviä ja olihan ne! Voi keskittyä vaikka tutkimaan enemmän jonkun sivuhenkilön roolia. Kirjoittajana tykkään seurata kirjailijan kielenkäyttöä ja verrata sitä vaikka muihin kirjailijan kirjoihin. Pienillä knoppitiedoilla voi löytää lisää huumoria kirjoista. Esimerkiksi bongata kirjailijan itsensä lempijoukkueen aseteltuna hyvään valoon kirjassa jne.

Minulla on myös lempikirjailija vuodesta 2007. Itse asiassa minulla on niitä neljä, mutta totesin eräänä päivänä ei kovin kauan sitten, että yksi heistä on ylivoimaisin. Yhden heistä tekstejä luen kuin karkkia ahmien. Hänen kirjojaan arvostan ja uusia kirjoja odotan kuin kuuta nousevaa. Hänen jokaisen kirjansa olen lukenut.

Opin lukemaan kuuden vanhana. Sen jälkeen löysin kirjastot ja myöhemmin rakastuin kirjoihin yli kaiken. Kirjat ovat kauniita! Olen aika onnekas, koska luen kaiken lisäksi ehkä keskivertoa vähän nopeammin, joten kirjojen lukemiseenkaan ei mene kauaa. Silti en tahdo millään löytää aikaa lukemiseen! Rakastan kirjoja, kirjailijoita ja kirjan hahmoja! Rakastan juonia ja dialogeja! RAKASTAN!

Siksi minulla on lyhyempiä koulupäiviä tässä jaksossa. Että saisin viettää aikaa rakkaimpieni kanssa.