Olen varmaan joskus kertonutkin siitä, että 80% ajasta pidän itsestäni. Luonteestani pidän oikeastaan aina. Paitsi nykyisin. Pari päivää sitten haukuin itseni ihan lyttyyn Bestikselle, joka sanoi minun olevan söpö jopa mollatessa itseäni. Se kuuluu hänen tehtäväänsä sanoa noin.

Kutsuin itseäni laiskaksi, rumaksi, tyhmäksi, saamattomaksi, lahjattomaksi, ihan tajuttoman (ruman) näköseksi, mauttomasti pukeutuvaksi ... ja niin edelleen. Pidän itsestäni ainoastaan katsoessani vain silmiäni tai silloin kun nukun. Luonteessanikin on nimittäin vikaa. En ole yhtään hauska, nauran tyhmästi, puhun liikaa muista ihmisistä, kommentoin kaikkea, luulen olevani jotain, en elä tässä maailmassa, ihastun vääriin tyyppeihin ja niin edelleen. Tulen ikuisesti elämään yksin tämä vanha yöpaita päällä, villasukat jalassa ja juoden Jaffaa.

Joku ilmeisesti tuntee minut liian hyvin. Neljä viestiä ja sain kysymyksen, että onko kaikki hyvin. Kysyin, että kuinkas niin. Vastaus: "Oot niin harvasananen ja hymyilemätön ja sanalla sanoen vähän angstinen. Joulustressii?" Tuo angstisuus ei kyllä pidä paikkaansa. Olen enemmänkin vittuuntunut. Vähän huolissanikin. Mitä nyt on tapahtumassa, kun inhoan itseäni? Ennen kaikki muu saattoi olla päin persettä, mutta MINÄ OLIN IHANA! Nyt kaikki on hyvin ja MINÄ OLEN HIRVEÄ!

Joku todella nero sanoisi tietysti tähän, että pitäisi ruveta seurustelemaan. Sehän on ratkaisu kaikkiin ongelmiin, kun on joku josta välittää ja niin vittu edelleen.

En tiedä. Jos menisi ja tekisi jotain kivaa. Unohtaisi itsensä ja juu.

Elokuvissa olevat miehet TOP4 tällä hetkellä
- Graham Simpkins (The Holiday)
- Mark Darcy (Bridget Jones)
- Jeremy Grey (Kuokkavieraat)
- Smith Jerrod (Sinkkuelämää)

Love,
Hänen Kammottava Korkeutensa Birdie