Hei vaan kaikki ufonaiset ja -miehet, jos sellaiset tätä lukee! Alan nyt kutsua teitä lukijoita lempeästi ufonaisiksi ja -miehiksi. Tasa-arvon nimissä tuo ei ole hyvä nimitys, hmm. Ufolaisiksi! JUU! Otetaas alusta.

Hei vaan kaikki ufolaiset ja hyytävää tiistaita! Ajattelin kirjotella teille tässä välipalan ohessa ja ennen läksyjä. Illan olen päättänyt viettää Sinkkuelämän kanssa. Terapiaa, ah hah haa.

Tajusin tänään, että epäkivat ihastumiset ovat kuin polttaisi tupakkaa. Siinä ei ole järkeä ja se tappaa hitaasti. Ainoa huono vaan, että sen kun on alottanut niin siitä ei ihan heti vain pääse eroon. "Paskaaks siinä, joskus tässä kuitenkin kuollaan", moni tupakoitsija ajattelee. "Paskaaks tässä, kyllä mä tiedän ettei tästä tuu ikinä mitään", ajattelin minä ja jotkut muutkin varmasti.

Neljä viikkoa sitten maanantaina kuulin terveystiedon tunnilla, että nikotiini poistuu elimistöstä kolmen päivän kuluttua. Opettaja sanoi, että sen jälkeen tupakasta eroon pääseminen on helpompaa ja silloin ei enää kannata aloittaa uudelleen. I hear you, tässä sitä mennään neljättä viikkoa zeninä! Todella moni tupakoi kadulla ja houkutuksia tulee koko ajan. Itsekin olisi helppo palata vanhaan ja jatkaa huonoa tapaa. Ei ei ei, olo on kuitenkin nyt niin hyvä. Kävelen ryhti suorana, kun ennen katselin pelokkaana ympärilleni.  "Onko se tuolla, eihän se ole tuolla?"

Tänään minä ratkesin polttamaan yhden saukkeen. Kuten sanoin Mirandalle: "Vietän mun zeniydestä tupakkataukoa, jos ymmärrät mitä tarkotan". Se oli vain yksi tunti ja silloinkin ajattelin osan tunnista Blondin tyhmyyttä. "Tyhmä nauru, tyhmä ääni. Tyhmä" Tupakkatauon lopetti ilmasta nappaamani lause (suoraan erään suusta): "Siinä meni yhdeksän kuukautta - ihan hukkaan!"
Teki mieli kääntyä taakse päin ja hymyillä leveästi. Ja ehkä sanoa: "Näinpä!!! Mulla on IHAN sama fiilis! Ainoa vaan, että... Kyllä mä tässä jotain opinkin. Kato, virheistä oppii aina! En tiiä, et onks se teillä miehillä sama mut kuiteskin. Että kiitosta vaan ja heippa!" (*Nousee tuolilta ja lähtee luokasta arvokkaasti*) Näin ei tapahtunut, mutta olisi voinut tapahtua.

Repsahtamisia siis sattuu ja se on fakta. En kuitenkaan hauku itseäni tästä lyttyyn, vaan jatkan zenimäistä tietä kohti valaistumista. Pääasia on kuitenkin, että itselläni on hyvä ja zenmäinen olo. Vaikka jotkut ruokalassa väittivätkin, että minulla on mies ja etsin sitä katseellani. Ehei. Ei enää. Olen vain äärinmäisen kiinnostunut ympäristöstäni, ihan totta. Eräs pariskunta on eronnut ja kuolisin (en ihan, melkein) tiedosta, että mitä on tapahtunut! En kuitenkaan varsinaisesti tunne kumpaakaan, joten en voi kysyä keltään. Höh. En siis ole mitenkään liian utelias... Kiinnostunut vain ympäristöstään, hahahahahahahahahahahahaa.

Tänään opiskelin taas ahkerasti terveystietoa ja piti listata tärkeitä juttuja elämässä. Öö? Ihan kauheaa, että ei saa irti itsestään mitään! Kirjat, tee, lakritsa, musiikki, kotona oleminen, nukkuminen, yksin oleminen, villasukat. Oh God. Olen kauhea ihminen! Sitten tavoitteet elämälle. Öö? Pysyminen hengissä? Itse kuitenkin uskallan ajatella vain huomista. Ensi viikon perjantai esimerkiksi aiheuttaa paniikkia, koska siitä ei voi tietää mitään. Päivä kerrallaan. Olen kylmä bitch, joka ei arvosta ihmisiä.

Kuitenkin tänään tykkäsin ihmisistä. Moikkailinkin taas käytävillä muutamia ja ruokiksen vietin kahdessa eri porukassa. Se hyppiminen niiden välillä vain on stressaavaa. Itselle olisi helpointa vain yhdistää kivat ja unohtaa stressi. Tuntuu hassulta katsoa omaa alkuperäisheimoa (hah), joka istuu toisessa pöydässä. Itse kuitenkin nauttii seurasta, jossa on juuri nyt. Sitten tekee kuten minä ja loikkaa toiseen pöytään ja katsoo sitä äskeistä porukkaa, että onpas niillä kivaa. Tämä on ihan uutta minulle, että on liikaa kivoja ihmisiä ympäri ämpäri! Repeän kohta kahtia!

On tämä elämä vain ristiriitaista. Aamulla sitä toivoo, ettei olisi mitään velvotteita ja saisi vain olla. Iltapäivällä sitä juo vissyä ja hymyilee vähän. Mutta tämä oli tässä tällä kertaa, ufolaiset. Edelleen saa heittää läppää kommenttilaatikkoon. Arvostin kovasti ilmoituksianne, että luette tätä. :) Nyt minua kutsuu Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...