Tänään on sellainen päivä, että en jaksa käydä suihkussa. Laitan pipon päähän huomenna. Tai ensin kyllä teen parit taikatemput ja sitten vasta pipo päähän. Pieni jippo naistenlehdistä, ei mitään vakavampaa. Tänään näemmä ihmetellään myös, että miksi teevesi ei kehu, vaikka en edes laittanut vedenkeitintä päälle. Luoja.

Heräsin aamuyöllä unestani (tämä muuten sitten on ihan tositarina) ja aloin itkeä. Miksikö? Unessa oli kaikkea Yhdysvalloista, itsemurhiin, dokumentteihin ja kuolleisiin miehiin (ei kirjaimellisesti). Heräsin ja olin edelleen niin unikoomassa, että aloin itkeä kuolleiden miesten kohtaloa. Puhdistava kokemus noin kello neljä kolmekymmentä.

Sunnuntaihin liittyy aina tiettyä masennusta. Viikko loppuu ja toinen alkaa. Nyt alkoi uusi kuukausikin! Hesari tulee vasta ensi perjantaina. Kouluviikko alkaa taas. Pääsee kouluun, "jee". Lomaan on liian kauan. Ennen minulla oli syytä riemuun, koska sunnuntaisin tuli kivoja tv-ohjelmia, joita katsoin äidin kanssa. Arto Nyberg (anteeksi nyt vain) ja puolen tunnin Urheiluruutu (anteeksi heti toistamiseen). Viime keväänä juoksin aina kotiin TTK:ta (Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmaa) katsomaan. Huippu oli kyllä eräs huhtikuinen sunnuntai. Olimme Bestiksen kanssa vasta lähdössä äidin luota koteihimme, eli minä Vantaalle ja Bestis itään. Kello oli jo TTK ja minä soitan Tädille:
Minä: "Moi!"
Täti: "Moi?"
Minä: "Ootko sä hei kotona?"
Täti: "Jooo... Kuis niin?"
Minä: "Laita Kolmonen päälle ja kato mun puolesta TTK:ta, ku mä oon vasta tulossa täältä."
Täti: "Mitä piti kattoa?"
Minä: "Tanssii tähtien kanssa!"
Täti: "Aa, joo. No, mä katon."
Juoksen bussiin ja junaan ja toiseen bussiin ja sitten pysäkiltä kotiin. Riisun äkkiä vaatteet eteisessä ja kellokin on niin paljon, että siellä on ehkä yksi pari enää jäljellä. Tietysti silloin tulee mainoksia ja minä alan väsätä iltapalaa ja leipien paahtuessa ryntään silmät suurena makkariin Tätini luo:
Minä: "NO?!"
Täti: "No en mä nyt sitä niin kauheesti.. Se nuori nainen siel on tanssinu ja se Pirkko ja... No, melkein kaikki."
Minä: "Okei, hmph. Kiitti"
Menen istumaan television eteen jukurtin ja leivän kanssa, kun mainokset loppuvat ja juontajat alkaa höpöttää:
TV: "Ja viimeisenä parina tänään tanssii Kim Herold ja *sen naisen nimi tähän NYT*"
Minä: "JESJESJES! Mä ehdin!!"
Täti: "No mä mietinkin, et kyl tos nyt joku juttu oli takana.."
Serkku: "Sen takia se sitä niin innoissaan on viime aikoina kattonukin..."
Minä: "SHHHH!" *tuijottaa tv-ruutua intensiivisenä*

Ahhah, että minä rakastan tällaisten tarinoiden kertomista. Että anteeksi vain, mutta tulen jatkossakin kertomaan näitä tarinoita. "Kuinka Birdie onnistui taas - osa 524697494579558"

Kirjoitin tänään pitkän tekstin masennuksesta, lähinnä läheisilleni. En vain ole tehnyt sille mitään. Tuolla se on työpöydällä (koneen) hienosti otsikoituna, mutta en tiedä mitä tehdä. Lähettää sähköpostina Tädille, Tätinaiselle, äidille, isän vaimolle, Mirandalle, Charlottelle, Bestikselle..?

Katsoin putkeen jotai Ylen sarjaa ja siinä oli söpö mies. Huomasin sitten aika naisellisen piirteen itsessäni. Aloin HETI muuttamaan sitä miestä. "Hiuksia vähän leikataan ja noin se ei sit istu" Huomasin ajatukseni ja aloin melkein nauramaan. Jokin aika sitten keskustelin jonkun kanssa, että sitä joskus näkee jonkun ihanan ja alkaa heti miettiä tyyliin hääpukua tai millaisia lapsia sitä saisi. Itse en ole enää sellainen. Mietin vain, että miltä me näyttäisimme jossain kahvilassa ja voisinko sille miehelle hehkuttaa, että yleisurheilu on parasta ja kasari-Neumann (Dingosta, te tiedätte) on hot.

Käyn jatkuvasti keskusteluja pääni sisällä. En siis keidenkään muiden kanssa kuin itseni, ei huolta. Heh. Tämän vuoksi saatan luonnostella jotain tekstejä tänne tai jotain muita tekstejä valmiiksi. Mietin myös usein täydellisiä kohteliaisuuksia - minulle. Tänään keksin hyvän, mitä joku mies voisi sanoa minulle: "Jos sä menisit naimisiin, niin mä toivosin että sä menisit mun kanssa" Aika perus, täytyy myöntää. Mutta ERÄS voisi sanoa minulle: "... ja prinssi löysi prinsessansa", mutta ruotsiksi totta kai. Kuka muuten on nähnyt sen muutaman vuoden takaisen mainoskamppanjan: "Ota riski - rakastu suomenruotsalaiseen"? Ihan mahtava! Haluaisin sellaisen paidan, jossa lukee niin. Tosin siihen voisi laittaa: "Haluan ottaa riskin" tai "Otin riskin ja rakastuin suomenruotsalaiseen". Hehheh.

Huomenna psyk.polille koulun jälkeen. Mitä siellä kertoisi? Ööö.. No, mä oon nukkunu vaihtelevasti ja syöny vähän. Epäilen keliakiaa, muuten, koska mun vatsa on aina kipeä. En jaksa sosialisoida ja välillä tuntuu, että kukaan ei tajua. Kirjottelen ihan läbäläbää mun blogiin, mm. Ruotsin prinssistä ja Kim Heroldista, mut heeei, sehän antaakin inspiraatiota ruotsin opiskeluun! Vaikka en kyl jaksa lukea sanakokeeseen. Kämppä on sotkunen ja pitäs hoitaa lappuja virastoihin, että hellurei, vietkö mut pois täältä?

Oletteko huomanneet kenestä en enää kirjoita mitään?