Niin on viikonloppu taas lusittu. Vietin koko päivän tänään Bestiksen kanssa ja meillä oli hauskaa. Sain lahjan Bestiksen poikaystävältä, mistä olin yllättynyt vilpittömästi. Luulin, että en ole hänen suosiossaan, mutta minulle oli välitetty kolmen kuvan sarjakuva zeninä olemisesta.  Ilahduin, totta kai.

Eilen vietin sairasvuoteen äärellä aikaa. Joka kylläkin oli sairassohva ja siinä asentoa vaihteli minuutin välein Miranda. Alunperin piti mennä eräille synttäreille, mutta sain sitten avunpyynnön ja lähdin kohti itää katsomaan Sinkkuelämää dvd:ltä. Ihan kuin en sitä kotona tekisi, heh. Illalla metrossa katsoin lähistöllä olevia istuimia ja yhdellä niistä istui pelottavan näköinen tyyppi. Katsoin salaa ikkunan kautta tätä tyyppiä ja ei se sitten ollutkaan niin pelottava, koska loppujen lopuksi olisin voinut tuoda sen hepun kotiini näkkärille (sämpylät kaapissa meni eilen vanhoiksi).

Kotiin kävellessä hymyilin leveästi. Se tyyppi oli juuri sellainen, jollaisista pidin ennen! Sellainen renttu, joka on pukeutunut mustaan. Rentturokkari! Oujee, olen palannut kuvioihin! Siihen samaan, etten ole ihastunut kehenkään tosielämän miespoikaan ja kaipaan vain menneitä miehiä, esim. Satuolentoa. Tässä samassa jamassa oltiin vuosi sitten. Välttelin tiettyä poikaporukkaa koulussa ja en laittanut hiuksia nätisti kenenkään vuoksi.

Olen kirjoitellut paljon sähköpostia viikonlopun aikana, haaveillut kirjoittamisesta, nauttinut elokuvista sekä kuunnellut musiikkia. Sain muuten kauheat inspiraatiot, että HALUAN sisustaa ja muuttaa järjestystä täällä kämpässä. Come on come on, nyt viimein on oma kämppä ja täällä voi siis tehdä ihan mitä vain!

Niin, musiikkia. Sellaista jota en yleensä kuuntele. Nimittäin RÄPPIÄ! Suomalaista sellaista. Ja ettei ihan mennä helpolla, niin kerrotaan vielä eilinen mesekeskustelu.

Minä: "Nii mitkä ne biisit oli?"
Kaveri: "Se, se ja se"
Minä: "Ookoo..." *katsoo Youtubesta pätkän*
Kaveri: "No?"
Minä: "Mä en sit sanonu tätä, mut Cheekhän on ihan hyvännäkönen..."
Kaveri: "HYVÄ BIRDIE, JUST NIIN!"

Ööö....

Bestis on kuunnellut aina suomalaista räppiä, mutta itse en ole lämmennyt siihen oikein koskaan. Ennen sitä perjantaita kun kuulin ensimmäisen kerran Kapasiteettiyksikköä. Kuulin samana iltana että Setämies tuntee jonkun jostain, joka pyörii piireissä. Maajussi kuuntelee Cheekiä ja liikuttavasti vannotti Myyjälle ja minulle, että siellä Euroviisuissa se Cheek joskus heiluu.

Bestikselle nauroin eilistä möläytystäni ja Bestis alkoi heti suunnittelemaan Cheek-julisteelle paikkaa (ei, ei tule tänne). Kuitenkin aloin puhua ja miettiä suomalaista hip-hoppia noin yleensä.

Mielestäni on todella hauskaa, että Suomen piirit on niin pienet ja kaikki kunnon räppärit (Elastinen, Iso H, Uniikki, Cheek, Asa jne.) pyörii samoissa piireissä. Ne fiittaa toistensa biisejä jatkuvasti ja Rähinä Live tuo koko possen lavalle kerran vuodessa.
Se asenne niillä, että pienestä aloitetaan ja pinnalle mennään. Tehdään helvetisti duunia omien unelmien eteen. Kapasiteettiyksikönkin biiseissä on ihanaa viisautta. Kuunnelkaa vaikka Lähdössä-biisi! Itse ajattelen Cheekin Jos mä oisin sä-biisin omaa tilannettani kirjoittamisesta. Että kun menen pinnalle, niin sitten kukaan ei voi välttyä minulta. Miettikää nyt vaikka Cheekin Liekeissä-biisiäkin. Kuka EI ikinä ole kuullut sitä??? Niinpä.
En sitä paitsi ole koskaan sanonut sitä täällä, mutta musanörttiydessäni luen aina kaikenlaisia haastatteluja esim. Suosikista ja Cheekin haastatteluiden kohdalla olen yllättynyt monesti. "Tää jätkähän on ihan fiksu!"

Eli ei tämä nyt taaskaan yllättänyt ketään. Pitää tämmöinenkin vaihe kokea. Samanlaisista syistä tässä kuitenkin kirjoitellaan kuin vaikka Madonnasta: ne arvot. Tehdään omaa juttua täysillä! Jeah! Niistä isoista housuista, huppareista tai lippiksistä en kuitenkaan tykkää. Omista legginseistäni en luovu.

Mutta sitten kun kerron laittaneeni Cheekin julisteen seinälle, niin tehkää jotain, yes?