Tänään jaksoin laittaa itseni nätiksi. Meikkasinkin oikein kunnolla. Oli eyelinerit ja luomivärit (niitä onkin sitten mukava ottaa pois illalla... eivät millään meinaa lähteä). Ensimmäisellä välitunnilla soittelin ihmisille ja oikeastaan koko päivän olin todella sosiaalinen. Ihmeellistä, niin kovin ihmeellistä.

Arvatkaa muuten mikä on parasta koulussa? Se, kun on pukeutunut hyvin ja kävelee sitten pitkin käytäviä asenne korkealla ja tietää, että muut näkevät sinut. Oikean elämän runway, ah. Tai sitten se, että istuu kavereiden kanssa sohvalla ja katsoo itse muita ihmisiä.
Sitten taas on niitä päiviä, että pukeudun huppariin ja haluan mieluiten istua vessassa kaikki välitunnit tai koulun pimeimmässä nurkassa. Sinnekin kyllä sattuu aina tulemaan King of Hair, mutta yritys hyvä kymmenen.

Viime jaksossa koin ihmetyksiä, joista kerroin täälläkin. Yksi heistä alkoi puhua minulle historian tunneilla ja siitähän yksi nuijamuija oli järkyttynyt. Joka tapauksessa... Olin huvittunut tästä, että tämä poika juttelee minulle ja sitä vielä tapahtui niin useasti ja aina tämän tyypin aloitteesta. Aloinkin siksi kutsua tätä tyyppiä Miesbestikseksi. Nykyään tekee jatkuvasti mieli moikata Miesbestistä, mutta en vain kehtaa! Inhoan moikkaamista, argh. Tänään olisi ollut tosi hyvä mahdollisuus, mutta eeeeei. Jonain päivänä vielä, lupaan.

Mainitsin tuossa yllä King of Hairin. Myyjän ja minun suosikkiykkönen. Olen jo pari kertaa huomannut, että King of Hair katsoo minua/vaatteitani. (Totta kai tässä on mahdollisuus, että kuvittelen kaiken, mutta miksi tekisin niin?!) Tänäänkin se tapahtui! Hauskaa, kerta kaikkisesti.

Kuvittelusta tuli mieleen eräs tapahtuma eräällä tunnilla. Zenin ansiosta piilovittuilin taas ja minua vain huvitti. Puhuin siis Maajussille (joka istui vieressäni) unestani. Olin kääntynyt Maajussiin päin ja Blondi (muistatte ehkä tapauksen?) istui parin metrin päässä. Taustaksi vielä kerrottakoon, että herra harrastaa pallon perässä juoksemista.

Minä: "Mut se mun uni oli hieno. Mieti, oma jalkapallojoukkue!"
(Blondi: *naputtaa jalalla lattiaan*)
Maajussi: "Niin ja mä pelasin siellä!"
Minä: "Etkä pelannut! Siellä oli vaan miespoikia!"
Maajussi: "Pelasinpa! Olin pukeutunu pojaks!"
(Blondi: *lopettaa hetkeksi jalan naputuksen*)
Minä: "Et ollu! Mä en ottais sua mun joukkueeseen!"
Maajussi: "Mä olin siellä, mutta olin poika!"
Minä: "Etkä ollu! Mun jalkapallojoukkueeseen tulis vaan tosi hyviä pelaajia!"
(Blondi: *alkaa naputtaa jalkaansa todella äänekkäästi*
Minä: *huomaa naputuksen ja kääntyy eteenpäin hymyillen zenmäisesti*)

Huomasin taas tänään uuden oireen. Suuri vihan tunne. Tunnilla teki mieli lyödä kirjalla yhtä urpoa, joka puhui KOKO AJAN. Voisin mielelläni myös soittaa jonnekin ja haukkua ihmisiä. Haluaisin raivostua. Usein tekee mieli huutaa jollekin, joka tukkii kulkutieni käytävillä tai bussissa.

Tiistaina psykiatrille, ou ou ou jee. Ja huh, olipas koulupainotteinen kirjotus! No, huomenna alkaa taas pieni breikki siitä pakkolaitoksesta (lukio on vapaaehtoista) ja illalla (huomenna, siis) kokkaillaan jotain mahtavaa. En vain tiedä, että mitä...