Tyttö osti kukan eräänä päivänä ja nykyisin hän katselee sitä päivittäin. Se kukkii kukkimistaan ja jokaisen kukan myötä tytölle tulee parempi mieli. Syytä ei tiedetä, mutta näin asia kuitenkin on. Maagista ihmeellisyyttä, ettemme sanoisi.

Olen ollut kauhea ääääshooool ja unohtanut kirjottaa teille. On ollut kiire! ... No nyt kyllä tuli tämän blogin ensimmäinen valhe! Hyi minua! En tiedä. On paljon paljon paljon asiaa, mutta en osaa vain kirjoittaa niitä mielenkiintoiseen muotoon. En myöskään kauheasti tykkäisi kirjoittaa tänne sellaista päivyrimäistä tekstiä: "Maanantaina söin perunaa, mutta tiistaina se oli homeessa. Seuraavana päivänä ostin uuden perunan ja sitten söin sitä" jne.

Eilen illalla olin jossain päin Länsi-Helsinkiä ja menossa viimeiselle junalle. Meitä oli neljä yhteensä. Yhdellä oli tyhmät kumisaappaat kotona, yksi oli juonut karpalolonkeroa, yhdellä oli toisen sateenvarjo päänsä päällä ja yksi niistä olin minä. Satoi vettä ja minä suljin silmäni hetkeksi hymy kasvoillani. "Tässä elämä on", ajattelin. Minulla oli ollut hauska ilta tunsin oloni väsyneeksi, mutta onnelliseksi. Ympärilläni oli ollut ihmisiä koko illan ja heidän kanssaan olin nauranut. Nyt osa oli jo kotona, mutta me neljä matkalla nukkumaan. Tämä oli yksi niistä hetkistä, joista voi kirjoittaa ja jotka voisi laittaa johonkin elokuvaan.

On myös yksi hetki, kun en saanut unta. Nappasin koneen ja yhtäkkiä ihkutin Fab Fiven kanssa erästä kappaletta. Päätimme perustaa yhdistyksen, jolla ei ole puhtaat hauhot pussissa. Mukana menossa olivat myös Jari Sillanpää ja Barack Obama...

Sekoitan muuten aina ne nimet. Siis Barack Obaman. Mietin aina, jos manitaan pelkkä sukunimi, että näinkö sitä on alettu kutsua vain etunimellä? 'Obama'? Mutta haaaaa, sehän onkin sen sukunimi. Kari Tapio ja Katri Helena ovat myös hankalia olleet aikoinaan. Onko se Kari Tapio vai Kari Tapio Jokunen? Onko se Katri Helena vai Katri Helena Jokunen? Kummassakin tapauksessa jälkinmäinen taitaa olla oikein. Obaman tapauksesssa se onkin, että onko se Obama Barack vai Barack Obama?

Oli hetki, jolloin aukaisin kirjekuoren ja aloin nauraa. Postia äidiltä, kerta kaikkiaan. Ihanaa, että äiti viimein on unohtanut Tekstailijan ja siirtynyt nuorempiin vävyehdokkaisiin! (Tällä kertaa neljä vuotta ikäeroa, herran isä! Viimeksihän, siis Tekstailijan kanssa, oli ne riipaisevat kuusi vuotta.) Päätin Mirandan avustuksella, että selvitettyäni tämän vuoden mission ('Missä Kim Herold asuu?') Siirryn metsään hiihtelemään, eli siis mua kutsuu Kuusamo...

Kirjoitin yllättävän kivuttomasti ylipitkän esseen. Toivon ettei siinä ole kauheasti virheitä ja jos näin on, niin sitten voimme todeta ruotsalaistumiseni viimein alkaneen. Suunnittelin joku kerta, että teen tänne vielä sellainen lista että miten niin olen ruotsalainen. Luin myös eilen lehdestä, että öööö odottakaas. "Jos tuntee sydämeltään olevansa suomenruotsalainen, kukaan ei väitä vastaan" Ihanasti sanottu!

Minulle on salaa kasvanut kauhea takatukka. Hyi.

Etsin asuntoa Tukholmasta, mutta minun ei anneta lähteä sinne. Bestis ehdotti matkaa sinne, mutta uhkasin ostavani vain menolipun ja jääväni sinne sitten. "Et sä jää, mä raahan sut laivaan", se virnuili. Suunnittelin ääneen tarttuvani johonkin tolppaan ja kiljuvani (på svenska, täytyy opetella lauseet ensin täydellisesti), ettei minua voida viedä maasta, jota rakastan ja jonne kuulun. Yritin vähän aikaa kääntää teille tätä lausetta, mutta se ei käänny suoraan. Sitä myös voi miettiä, että haluaako tästä man- vai yksinkertaisen minä-lauseen. Näettekö, olen oppinut RUA5-kurssilla ajattelemaan paljon kielioppia. Ärsyttävää muuten, että jotkut ovat olleet jossain ruotsinkielisissä päiväkodeissa ja osaavat nyt kympin arvoisesti ruotsia. Ihan kuin meillä siellä Kaukana Täältä olisi ollut mitään sellaisia. Se oli niin, että puhuttiin tai sitten ei puhuttu. Ja puhumattakin oltiin suomeksi.

Tukholman voi kirjoittaa helposti Tuhkimoksi ja siitä totesinkin, että alan olla liian vanha uskomaan tuhkimotarinoihin ja prinsseihin. Vai olenko?

Yhtäkkiä istunkin asuntoni lattialla analysoimassa Blondia. Sain kuulla, että tämä mies kuulemma oikeasti fiksu. En vieläkään tiedä, että oliko se sarkasmia vai ei. Menetin tilaisuuden tarkistaa tätä, koska intin vastaan: "Eikä ole. Ei ole. Ei ole. Ei ole. Ei SE ole!" Mutta oli kerta kaikkiaan leppoisaa syödä salaattia ja jauhaa miehistä. Analysoida tilanteita ja juttuja. 

Koska luin hiljattain Erlend Loen Supernaiivin, ajattelin päättää tämän kirjoituksen listaan.

Asioita, joista minulle ei vittuilla

- ihonvärit ja rodut
- homot
- pakkoruotsin tarpeellisuus/suomenruotsalaisten "tarpeellisuus"
- Madonna
- Se alue, jossa olen syntynyt (minä saan vittuilla siitä, minulle ei saa vittuilla siitä)
- tunteeni
- omituiset kiinnostuksen kohteeni/haaveeni/suunnitelmani (prinsessuus, Linnan juhlat ja niin edelleen)
- yöunet
- pukeutuminen

Tässä vain muutama mainitakseni. Voin joskus jatkaa sitä. Mitä muuten sanoisitte, jos joka merkinnän loppuun tekisin jonkun lyhyen listan jostain?? Tykkään nimittäin listoista. Niiden laatimisesta ja lukemisesta.

Elämä siis koostuu pienistä hetkistä - ja listoista. Öitä.