On sunnuntai ja minun täytyisi nukkua, mutta kuten viime viikkoina (taitaa olla viides putkeen) olemme huomanneet, niin MINUA EI NUKUTA. Mietin sunnuntaisin liikaa ja pyörin omassa sängyssäni. Ajattelen, torkahdan ja katson sitten kelloa. Kello on kolme ja kohta täytyy nousta ja alan stressaamaan sitä. Tein siis päätöksen, joka ei ehkä pidä, koska väsyttää. Minä en nuku koko yönä.

Olen kävellyt tänään Helsingin Messukeskuksessa etsimässä ilmaisia juttuja, mutta sain vain esitteitä, tamponeja, pikkuhousunsuojia ja erittäin surkeasti taitetun Muotimaailma-lehden. Näin noin kymmenen julkkista, mutta ei niistä kauheasti jaksa enää innostua. Ville Valo olisi edelleen kova sana (miksiköhän) ja edelleen jaksan Lasipalatsin kohdalla aina sanoa ihmisille: "Tuolla se Kim Herold oli sillon toukokuussa", mutta yleisesti ottaen katson vain tv:stä tuttua tyyppiä kerran ja kohautan olkiani. Okei, Iso H Kauneus-, Terveys-, Muoti- ja Hää&Rakkausmessuilla oli aika huvittava ja erityisesti NYT, koska olen kuunnellut Rähinä-possen musaa. Matkalla messuille popitin (räpitin?) Fintelligensin Hoida homma-biisiä ja sitten kun olimme Ellun kanssa lähdössä, niin Iso H seisoo aulassa takki päällä ja näyttäen todella Iso Hoolta. Hassua, täytyy sanoa. Lempparikohtaaminen on silti erään lempikirjailijani kanssa Stockamannin cd/dvd-osastolla viime joulun aikaan. Mies oli ostamassa luultavasti lapsilleen jotain leffaa ja puhui vaimonsa kanssa puhelimeen asiasta. "Onko se nyt varmasti tämä?"

Kuulin tänään kahdelta mieheltä hienoja puheita. Antti Asplund sanoi, että jos toteuttaa jotain intohimoaan, niin aina on puute rahasta tai ajasta tai jostain. Sitten jos pääsee kokopäiväisesti toteuttamaan sitä, niin kunnianhimo vain kasvaa. Jani Toivola taas puhui minäkuvasta ja siitä, että ei pidä miettiä randomien ihmisten ajatuksia. Esimerkiksi pukeutumisessa. Oli siinä paljon muutakin hienoa juttua, mutta pointti oli tuo. Siksi aion jonain päivänä laittaa päälle erään vaatekappaleen, jonka ostamisesta haaveilin kauan ja jonka omistamisesta olen ylpeä.

Minusta tuntuu, että pilasin itse omat yöunet ajattelemalla (luomet kyllä tuntuu raskailta, niin ehkä minä nukunkin tänä yönä). Katsoin Sinkkuelämää (kolmas kausi menossa) ja siinähän on Mr. Big. Carrien suuri rakkaus, joka on särkenyt C:n sydämen ainakin viisi kertaa. Mies ilmestyy kuvioihin sekottamaan pakkaa aina väärään aikaan jne. Elokuvassa Carrie huutaa: "Tiesin, että tekisit tämän minulle!" ja kuudennella kaudella Carrie huutaa: "Pitääkö sinun aina tulla pilaamaan kaikki, kun minulla viimein menee hyvin?!"

Minulla on oma Mr. Big. Satuolento - tididi-titti-dii - eikös vain? Satuolento on vanhempi ja pilaa aina kaiken tai sekoittaa ainakin pakkaa. Kaikesta huolimatta voisin antaa vaikka puolet lehdistäni, että joku aamu heräisin hänen vierestään. Hyi Birdie, todella alentavaa tekstiä!! Niin se vain taitaa olla. Kolmannella kaudella Carrie seurustelee Aidanin kanssa, mutta päätyy Bigin toiseksi naiseksi. Seurattuani äidin kuvioita muutaman vuoden, totesin etten ikinä ikinä ikinä anna miesten kävelle ylitseni. Päätin myös ettei kukaan kukaan kukaan mies saa minua itkemään. No, itkemisestä taisin viikko pari sitten kirjoittaa. Kuitenkin.

Carrie antaa Bigille mahdollisuuksia tuhansia ja loppu hyvin kaikki hyvin (ainakin tällä hetkellä, kysykää tilannetta uudelleen 4.6.2010 alkaen). Tätäkö meille siis opetetaan? Että pahikset ja sydämen särkijät onkin ihan ookoo, jos niitä vähän kouluttaa? Itse olen sekoamassa välilä nyt, niin olisinko vähän pihalla jos vain Satuolento nukkuisikin tuossa vieressä ja heittelisi minua henkisesti pitkin ja poikin. Niin, jos heittelisi. Näitä tunteita se ei ole aiheuttanut tahallaan, joten itseäni voin vain syyttää. Mitäs menen ihastumaan tyhmiin sivareihin.

Minulla on yksi hieno suunnitelma, jonka keksin juuri. Jos kirjoitan 3,5 vuodessa, niin voisin mennä siinä puoleksi vuodeksi meikkaaja-maskeerauskouluun! VOU! Olen ajatellut, että olisi tosi tosi kivaa käydä sellainen ja sitten siinä olisi hyvää aikaa!

Olenko muuten kertonut, että itsenäisyyspäivä on ehkä ainoa juhlapyhä, josta pidän? Yksi sana, joka saattaa olla yhdyssana muttei se aina ole: Linnanjuhlat. Sen vuoksi. Meinasin hermostua, koska viime viikolla otsikoissa oli juttua, että ne ehkä peruttaisiin... Jos niin käy niin sitten en vietä itsenäisyyspäivää enää koskaan! (Päivä vaihtui, hyvää alkanutta viikkoa!!!)
Joulua inhoan, en tiedä miksi. En haluaisi inhota! Nyt kyllä olisi mahdollisuus tehdä tänne kotiin sellainen joulu, millaisen aina olen halunnut (hotellihuone, kasa leffoja, karkkia ja kiinalaista ruokaa?)! Voisin myös pakkosyöttää itseni leipomaan kaikkea jouluista ja kuuntelemaan joulumusiikkia! Inhoan suomalaisia paskoja. Frank Sinatralta kuulostavat Stockmann-kappaleet ovat hauskoja. Elviksellä yritin mennä viime vuonna, mutta meinasin oksentaa jo ekan kappaleen aikana (sori Elvis). Jos tänä vuonna etsisi oikeasti hyvää joulumieltä? Olisiko aika siis käynnistää uusi projekti: Birdie pariutuu joulun kanssa?

Tykkääköhän Satuolento joulusta?