Voi lapset, te olette minusta ylpeitä! Olen viimein päässyt askeleen pois Blondista päin (ainakin toistaiseksi)! Eilen en edes nähnyt koko tyyppiä ja tänäänkin istuin tunnin samassa luokassa - katsomatta kertaakaan siihen suuntaan. Istuin selkä suorana ja vieno hymy kasvoilla. Hyvin zenmäistä!

Voisiko joku muuten selittää minulle Facebookin uudistuksen syyt ja miten se nykyään toimii?! Kadotan omat päivitykseni kaikkien muiden kaveri-ilmotuksiin ja kaikkeen muuhun, mikä ei oikeasti edes kiinnosta. Pahoittelen tätä tilitystä niille, jotka eivät ole yhtä koukussa Facebookiin.

Olen pohtinut jälleen suurta rakkauttani: musiikkia. Koneellani on 11,6 gigaa musiikkia. Ei se ole kovin paljoa, mutta tällä hetkellä tarpeeksi minulle. En sitä paitsi jaksa pitää koneella jotain Panic at the Discon levyä, jossa on ehkä yksi hyvä kappale. Ja nykyään olen jotenkin todella huono kuuntelemaan LEVYJÄ, koska kaikki musiikki kulkee koneen kautta. Surkeaa, täytyy myötää. Osittain siksi olen suunnitellut investoivani jonkinlaiseen radio/cd-mankkaan, joka tukisi jotenkin myös USB-johtoja. Ennen mp3- ja iPod-aikaa minulla oli kannettava cd-soitin ja olin siihen melkein yhtä pahasti addektoitunut kuin iPodiini nykyään. Silloin raahasin sitä aina mukanani ja kuuntelin junassa sekä bussissa musiikkia, mutta kyseessä oli joku levy. Elviksen kokoelma, The Killersien Hot Fuss, Offspringin Splinter ym. ym. Jokainen vuorollaan sai kulkea mukanani ikuisuuden, kunnes päätin vaihtaa levyä. Muistan edelleen seiskalla kävelleeni asemalle, satoi lunta ja Elvis lauloi: "Love me tender, love me sweet"

Nykyään voi muodostaa iPodiin On The Go-listan todella helposti. Siellä minä pidän yleensä 150-250 kappaletta, joita haluan kuunnella juuri nyt. En minä kokonaisia levyjä jaksa kuunnella koulu- ym. matkoillani! Tulenko siis jossain yliopistossa muistelemaan, että jamitin uudelleen ja uudelleen Rammsteinin yhtä ja samaa kappaletta? Surullista ja masentavaa. Muusikot kuitenkin suunnittelee levyn kokonaisuudeksi ja sitten me poimimme sieltä vain ne parhaat omasta mielestämme. Eihän romaanejakaan lueta sillä tavalla, että ensin luku kolme ja sitten luku kymmenen ja sitten neljäs? Vai voisiko cd-levyjä verrata sittenkin novellikokoelmiin?

No, tänään olen kuunnellut jo kolme LEVYÄ. Neljäs pyörii nyt taustalla kirjoittaessani.

Kuten huomaatte, olen aika tarkka musiikkiin liittyvistä jutuista. Jätin kerran ostamatta hienon David Bowie-paidan, koska en kuuntele ko. miestä. En tykkää, että joku pitää vaikka ööö Elvis-paitaa vain sen hienouden (paidan, ei Elviksen) vuoksi. Minulla on myös kauhean vaikea puhua lempimusiikistani, koska se on niiiin hajanainen käsite. Unohtelen aina suosikkejani ja jos taas sanon vain lempibändini, niin leimaudun AIKA pahasti.

Se musiikista, tällä kertaa. Hassu tämä blogi muuten. Täältä löytyy juttua laidasta laitaan. On angstia ja sitten tuollaista hötön töttöä. Ja kauheita itkuvirsiä Blondin ja miesten vuoksi. Selitystä perheestä ja ystävistä.. Ehkä monipuolisuus on hyvä juttu? Ajatelkaa jos selittäisin tänne vain vaatteistani!

Hmm, mitä MINULLE kuuluu? Väsyttää koko ajan. Syön, vaikka on huono olo. Hymyilen ja nauran kyllä aika paljon. Lasken päiviä psykiatrille. En jaksa sosialisoida kenenkään kanssa koulun ulkopuolella. Livenä, tarkoitan. Koulun jälkeen haluan vain hautautua kotiini keskelle julisteiden ja odottaa kello yhdeksää. Olen onnellinen zeniläisyydestäni(, joka meinasin äsken rikkoutua) ja kuljen pää ylhäällä. Näin tänään teille visersi Birdie.