Kaikkia varmasti kiinnostaa, että miten lääkärissä meni. Nooooo. Minulla oli naislääkäri, joka puhui huonoa suomea. Jouduin itse kysymään pari kertaa, että mitä hän tarkoittaa ja hän kyseli pari kertaa minulta sanomisieni tarkoitusta. Olin lähetteellä nimeltä "psyyke". Kerroin tarinan nopeasti ja oireet listasin. Tein pari testiä. Istuin puoli tuntia ja sain jonkinlaisen diagnoosin sekä lähetteen labraan (sydänfilmi, verikokeet, tulehdusarvot....).

Kohtalainen masennus ja kohtalainen ahdistus.  Että näin tällä kertaa.

Psyk.polin kautta pitää varata aika psykiatrille, joka tekee päätöksen tulevaisuudesta. Sanat "terapia" ja "lääkkeet" mainittiin. Minua nuo eivät hetkauttaneet. Viime vuotinen lievä masennus oli tuntui hassummalta, koska KAIKILLA on masennus ja sitten minullakin. Nyt se on vakavempi, mutta silti. Laitoin Bestikselle viestiä ja tämä soitti ajellessani bussilla puutaloauleen läpi kohti koulua.

Bestis: "Sä pelotat mua."
Minä: "Mi-miten niin?"
Bestis: "Ne lääkkeet ja kaikki. Niitä voi joutua syömään koko loppuelämän ja kaikkea..."

Puhuimme aikamme sekavia. Tai minä hoidin sen sekavuuden. Rehtorimme ajoi koulumme ulos juuri kun olin päässyt lämpimään. Puhuin edelleen sekavia Bestikselle Monimutkaisen Tilanteen sanoessa (kai) jotain minulle, mutta en saanut selvää. Puolen tunnin päästä istuin ruotsin tunnilla edessäni Blondin ystävä. Tällä tyypillä on muuten todella erinäköinen veli ja todella söpö koira. Kutsutaan tätä tyyppiä vaikka Läpäksi, koska se luulee koko ajan heittävänsä kauhean hyvääkin läppää. Läppä on yksi niistä, jotka tuntuvat katsovan minua tosi tiukasti. Aivan kuin vahtien. (Damn, unohdin mainita lääkärille harhakuvitelmat!) Yksi näistä vahtijoista seisoi koulun unisex-vessojen edessä minun astuessa eräästä ulos. Katsoin suoraan tämän tyypin silmiin ja ne olivat niin tuijottavat, että olisi tehnyt mieli palata vessaan.

Bestikselle esimerkiksi on hankala selittää tätä oloa, masennusta. Jos kerron teille tarinan?

Aamulla puhelin alkaa soittaa Metallicaa ja sitä keksii syytä nousta ja syytä jäädä kotiin. Nouseminen on yleensä pakollinen paha sitä laittaa teetä kiehumaan ja katsoo, että ulkona on taas niin kylmän näköistä. Peilistä katsoo kalpea ja surullinen tyttö, jonka hiuksia ei saa mitenkään ja silmät pysyvät surullisina ripsiväristä huolimatta.
Aamuteen kanssa käydään päivä läpi.  "Onneksi kohta on perjantai", on kelpo lause aamuisin.
Asemalla seisotaan muiden ihmisten kanssa ja mietitään sitä, mitä ei saisi. Joku sanoi ettei metron alle hyppääviä nähdä. Sitten todetaan, että pidetään enemmän ratikoista ja ei muutenkaan olla niin säälittäviä.
Bussissa kuunnellaan musiikkia. Mietitään tulevaa päivää ja ohimennen sullotaan tyhmiä ajatuksia aivojen osaan, josta ajatukset eivät saisi enää ikinä poistua. On huono olo. Vatsaa vääntää ja etoo. Haaveillaan pelastuksesta ja sairaalahoidosta. "Kuinka monelle tulis ikävä mua?"
Jäädään pois bussista ja kipitetään toisen bussin pysäkille (Ensimmäisessä bussissa istun aina vasemmalla ja takana. Jälkimmäisessä bussissa istun aina oikealla ja takana. Nykyään kyllä olen siirtymässä eteenpäin.)
Istutaan siis bussissa ja pidetään itselle puhetta. "Tänään menee paremmin. Sä oot kick ass! Nyt menee hyvin." Bussi kääntyy vasemmalle ja ei katsota seuraavalle pysäkille, jolle se yleensä aina pysähtyy. Sen pysäkin ohi voisikin ajaa ja joka aamu suunnitellaan sen ehdottamista kuskille. Katsotaan ikkunasta. Katsotaan ikkunasta. Kuunnellaan musiikkia. Todetaan, että tämä päivä on syvältä.
Koulun pysäkillä jää pois aina lauma muitakin. Täytyy ylittää tavallaan kaksi tietä ja sitten pääsee suoraan koululle "turvallisesti". Joka kerta niiden teiden kohdalla suunnitellaan mielivaltaisesti vain juoksemista tien yli. Tuli autoja tai ei.
Tunneilla yritetään keskittyä itse opiskeluun, mutta ajatukset siirtyvät usein fyysiseen oloon, joka usein on heikko. Päässä pätkii. Etoo edelleen. Muistiinpanoihin tulee ihmeellisiä kirjotusvirheitä. Lauseet ei muodostu. Lihakset tärisee.
Käytävillä väistellään ihmisiä. Pelätään, että ystävät hylkää tai sanoo taas jotain muka hauskaa "angstauksesta". Usein halutaan vajota jonnekin nurkkaan tai lukittautua vessaan huudattamaan iPodia. Tai nojata jonkun olkapäähän ja olla hiljaa.
Ei haluta nähdä Blondia. Halutaanpas. Inhotaan sitä. Tykätään siitä. Suunnitellaan murhaa. Suunnitellaan yhdistelmäsukunimeä. Tsekataan kengät. Suunnitellaan potkaisua omilla kengillä.
Koulun loputtua juostaan bussipysäkille, josta kukaan muu ei tule tai sitten ahtaudutaan kaikkien tuijotettavaksi toiselle pysäkille. Sillä tuijotuspysäkillä olisi taas hyvä tilaisuus juosta tien "yli".
Illalla kiljutaan tyynyyn, kuunnellaan musiikkia ja haaveillaan nukkumisesta. Yritetään syödä. Istutaan suihkussa valuvan veden alla vartti ja mietitään syytä nousta. Suunnitellaan kirjeitä. Irvistellään julisteille. Pidetään puhutteiluita kummituksille.
Mennään nukkumaan ja nähdään kivoja unia, joista ei ole kiva herätä.

Kohtalainen masennus ja kohtalainen ahdistus. Naurettavaa.