Tänään sattui hassu juttu kirjakaupassa, jossa pyörähdimme äidin kanssa. Pujottelin tieni musiikkikirjoille äidin valuessa perässä. (Minä olen ehkä yksi maailman huipuista kulkemaan ruuhkissa ja ujuttautumaan ensimmäisenä bussiin tai luokkaan.) Katselin ympärilleni ja huomasin äidin tuijottavan erästä kirjaa, joka oli siinä hienosti esillä. Katsoin sitä nopeasti ja sitten aloin tuijottaa itsekin sitä. Muutaman sekunnin hiljaisuus.
Minä: "Toi on se Ni.."
Äiti: "Joo, niin on. ... Tossakin on siitä kirja."
Minä: "Kappas, niin onkin." *tuijottaa yhä kirjaa sivusilmällä*
Äiti: "Sille sopii kyl paremmin tommoset pidemmät hiukset."
Minä: "Niin.." *kääntyy ja kävelee kohti koulukirjoja ja virnistää äskeiselle tapaukselle*

Tätini rakasti ikäisenäni Jim Morrisonia, josta minäkin pidän aika lailla. Onko se sitten niin, että jokaiselle on oma kuollut mies? Minulla on omaani ikävä, vaikka täällähän se kai kummittelee ja heittää opintotukilappuni kahvinkeittimen päältä lattialle.

Olen miettinyt tänään ja eilen ja sitä ennen tätä koko "sairautta" ja katsonut Greyn anatomiaa. Ihmiset tekee ällistyttäviä tunnustuksia ja tekoja ollessaan kuoleman kielissä. Miksemme puhu suutamme normaalistikin puhtaaksi?!

Koska minä ainakin olen aika ujo ja mietin tietyssä seurassa puheitani paljonkin, niin listaan tänne nyt kasan ajatuksia ja lauseita, jotka joskus haluaisin sanoa. Usein saan jonkinlaisen tunteen esim. metrossa, että olisipa kiva huutaa nyt jotain tai laulaa.. Tai jossain keskustelussa tulee mieleen jotain, mitä ei kuitenkaan sano...

"Moi, sä hei vaikutat tosi hauskalta tyypiltä ja mäkin oon hauska, niin olis kiva alkaa sun kaveriks."
"Haista ämmä kuule pitkä paska."
"Te ootte hauskimmat ystävät mitä mulla on ikinä ollu."
"MÄ TUUN HULLUKSIIII!!!"
"Dude, diggaan sun tyylistä."
"Voitko olla narisematta? Ihmiset puhuu normaalisti about tällee, juu nou?"
"Mä en tykkää siitä, että mä tykkään!"
"Voitko sä joskus olla hiljaa?"
"Mikä teitä vaivaa????"
"Mitä ihan oikeasti? Siitä on KAKS VIIKKOA, kun mä sanoin sulle, että mä oon PUOLI VUOTTA tykänny ja nyt aion YRITTÄÄ lopettaa sen ja nyt mun pitäs olla cool ja ei-ihastunu? Mitä vadelmaa?"
"MÄ TYKKÄÄN UNIKLUBISTA!!"
"Beibi, sun kaljus oli pahempi näky ku paidaton James Hetfield."
"Kiitti sullekki vaan ystävyydestä!"
"Arvaa mitä! Mä niin tykkään kertoa kaikkee tyhmää susta mun kavereille! Sä ja sun partavedet on mun vaikiovitsi!"
"Miten ihmeessä sä tunnet noi kaikki ihmiset??!!"
"Mä oon niin onnellinen just tässä. Teidän ruokapöydän ääressä."
"Te ootte tosi rakkaita mulle!"
"Mä en tykkää susta, tykkään susta, mä en tykkää susta, tykkään susta, mä en tykkää susta, tykkään susta, mä en tykkää susta, tykkään susta, mä en tykkää susta, tykkään susta, mä en tykkää susta"
"Du är en stor fuck!"
"Sä oot yks tän koulun ärsyttävimmistä tyypeistä, joten fuck off."
"Mitä?! Mitä sä katot?! Miksi sä katot!? Kelle sä työskentelet?!"
"Älä nyt vaan sano, että SÄKIN seuraat mun tekemisiä?"
"Mä tiedän. Mulla on maailman huonoin miesmaku."
"Kuules mies, miten mä pääsisin tänne näin? Sun huoneeseen? Sun pöytäs taa? Niinku sun virkaas?"
"Musta tulee viel tän koulun rehtori, you'll see! MUHAHAHAHAHAHAHAHAHA!"
"You see me alive
When I'm walking by
Wonder to myself where I am
"
"Sinä ja minä - Ruotsiin - NYT!"
"Mä oon juossu lasinsiruun, kaatanu tuolin, vetäny oven nenääni, törmänny pöytään, tiputtanu hammastahnan vessanpönttöön, törmänny seinään, juossu nilkkani pilalle - ja kaikki tää vaan sun takia. Miten ajattelit korvata mulle aiheuttamas tuskan?"

"Te kaikki, jotka luette tätä, ootte maailma mahtavimpia tyyppejä. Ilman kirjottamista mulla ei ole syytä elää. Ilman että joku lukee mun kirjotuksia, mulla ei ole syytä kirjottaa."

Huomenna lääkäriin klo 8.40. Jännittää.