Viime yönä (unessa) minulla oli mukava miesKAVERI, johon kuitenkin olin ihastunut ja hän oli minuun, mutta virallisesti en tiennyt sitä. Perussäätöä ja aamulla heräsin onnellisena.

Päätin pari viikkoa sitten aloittaa uuden perjantairituaalin. Minähän kuulun niihin, jotka tykkäävät perjantaisin olla kotona irtokarkkien sekä tv-sarjojen dvd-boksien, lehtien tai kirjojen kanssa  ja mennä aikaisin nukkumaan. Päätin ottaa tähän ohelle rituaalin, että kuuntelen jonkun levyn kokonaan ja kokkaan samalla itselleni jotain spesiaalia. Perjantai-iltaisin en aina jaksa sosialisoida. Tai hah hah, milloin viimeksi olisinkaan sosialisoinut ikäiseni kanssa koulun jälkeen? HMMM. Erakko.

Erakolta tuntuu myös katsoessa Fbookia tai Vuodatusta. Kukaan ei päivitä mitään kivaa minulle. Nyt on Halloween, joten ihmiset ovat pukeutuneet Batmaneiksi ja Prinsessoiksi ja vetämässä lärvejä. Nyt on perjantai ja he ovat ulkona tapaamassa uusia ihmisiä ja vanhoja tuttavuuksia - lärvien vetämisen ohella. Surullista. Niin mikä? Minä vai he?

Onko ihan kauheaa, että on rakastunut tv-sarjan henkilöön? Sinkkuelämän Smith Jerrod, PLIIS! Maailman toiseksi sinisimmät silmät ja minäkin haluan sellaisen miehen! "Shit happens", sanoi Smith ja sitä minäkin olen tässä hokenut kuukauden ajan. "Shit happens" tai "Fuck this shit" Antakaa jokin kone, että tv-sarjojen henkilöt voi muuttaa oikeiksi ihmisiksi. NYT! Istuisin täällä sitten entistä zeninpänä ja upeampana katsomassa Smithin sinisiin silmiin. *syvä huokaus*

Nauroin tänään lempivuosikymmenelleni, kasarille. Katsoin erästä musiikkivideoa ja sen jälkeen vielä toista. Nauroin melkein ääneen niille hiuksille. Kuinka paljon niitä on tupeerattu?! Kuinka paljon niihin on suihkutettu lakkaa? Ihmekään, että ysärillä kukaan ei pessyt hiuksiaan. Kasarin lakat olivat ja pysyivät. Buhahah, huono vitsi.

Moikkasin muuten reippaasti tänään yhtä tyttöä, jonka kanssa olen samalla kurssilla. Hyvä minä.

Katsoin tänään ystäviäni ja ajattelin, että ne ovat kivoja. Mietin myös, että jos erakoidun lopullisesti, tulisivatko he ikkunani taakse vaatimaan avainta, jolla pääsisivät sisään ja antamaan minulle edes puuroa?
Ystävistä huolimatta... Olen silti aika yksin, vaikka teoriani mukaanhan me kaikki olemme yksin. Nauran ihan yksin keksimilleni zen-vitseille ja mietin prinsessana olemista, Kim Heroldin musiikkia. Kim Heroldin levy on muuten erittäin hyvää talvimusaa! Se on sellaista pehmeää ja letkeää, sopii pakkaseen. Muistan palelleeni viime talvena Vantaan bussipysäkillä, mutta onneksi minulla oli Kim ja leppoisat soundit. KUITENKIN... Niin, että olen yksin. Ja en jaksa nähdä ketään koulun jälkeen, koska en jaksa enää silloin pitää maskia yllä.

Viikon paras hetki on silti juuri nyt. Minä ja täysi masu. Ruoka oli hyvää. Nyt vieressäni on kofeiiniton maitokahvi ja muutama pala suklaata. Silmäni katsovat haltioituneina Sinkkuelämää. On perjantai ja minulla on velvollisuuksia vasta maanantaina klo 6.40 (pitää nousta ylös). Let's go.