Olen juonut normikahvia, joten ajatukset ja muut toiminta on vilkasta. Luin tässä aikani kuluksi muutamien muiden blogeja ja sitten vähän omaani. Tein pari jotain kyselyä, mutta en jaksanut julkaista niitä täällä. Olen jotenkin sitä mieltä, että itseltäni saa tulla yksi merkintä per päivä. Muilta saa tulla mielellään monta merkintää päivässä, mutta itse yritän pitää tätä linjaa.
Laitoin tuohon muuten blogille kehitetyn sähköpostiosoitteen, jos jollain tulee joskus paljonkin asiaa ja ei halua kirjoittaa sitä komenttiboksiin. Sähköpostia on kiva saada. Ja puheluita, ihan vain tuli mieleen. Tekstarit on jo niin vanhaa kauraa ja niitä saankin koko ajan. Vai hmm, 300 viikossa? Numeroista tuli mieleen, että ihan tajutonta. Yli 3000 sivulatausta tälle blogille kahdessa kuukaudessa!?
Olen ollut nyt ylhäällä virallisesti kaksi tuntia. Ihan oikeasti. Heräsin klo 10.30, mutta olen syönyt aamupalan ja lounaan sängyssä. Sitten olen lukenut lehtiä ja maannut välillä pimeässä kuunnellen musiikkia. On ollut ihan hauskaa.
Kaipaan bileitä. Ja edelleen valkoviiniä! Vaikka luultavasti se juuri oli se, joka viimeksi teki pahan olon, mutta silti! Eilenkin tein hyvää ruokaa ja ajattelin, että voi kun olisi lasi valkoviiniä! HULLUA! Maajussin ja Myyjän kanssa pidetään pikkujoulut, mutta siihen on reilu kuukausi. Kyllä sitä ennen pitäisi jotkut bileet järjestää... vaikka Ellun kanssa.
Googlailin tänään Madonnan kuvia. Kesällä aloin kuunnella Madonnan musiikkia ja kuukausi sitten tajusin, että olen ihan oikeasti fani. Asiaan vaikutti myös Tädille tulevassa lehdessä ollut elämäkerta, joka kertoi Madonnan lapsuudesta ja alkuajoista New Yorkissa. Raiskauksia, järkyttäviä ruokavalioita, todella vähän rahaa, halu esiintyä... Madonna on niin hieno hahmo. Musiikista saa ihmeellistä energiaa. On sellaisia tanssibiisejä ja sitten on kauniita slovareita. Kiitän osittain Madonnaa zenistäni.
Yhdessä kyselyssä kysyttiin, että onko minulla hyvä miesmaku. On toki. Tai siis oikeasti se on maailman huonoin, mutta kuitenkin. Nykyään en ole kovin kapeakatseinen esim. hiusten värin suhteen. Ruskeasilmäsistä en tykkää, paitsi prinssi CP:stä, heh heh. Miehet on kyllä vähän sama juttu (minulle) kuin musiikki. Tykkään puhua siitä (niistä), mutta en ehkä kauheasti paljastaa mitään nimiä. "Mitä sä kuuntelet?" - "No vähän kaikkee. Niinku Elviksestä Rammsteiniin" "Keistä sä tykkäät?" - "No vähän kaikista. Niinku Prinssi CP:stä Nikki Sixxiin" EI NÄIN! Ja mikä tulee muuten siihen keskelle musiikkimaussa tai miesmaussa? U2 ja ööö..? Tätä täytyy kysyä Mirandalta.
"Jos mun miesmaku esiteltäis niin, et prinssistä Nikkiin, kuka olis keskellä?"
"En kyl osaa sanoa. Laita vaikka Kim, vaikka sekin on melkein ruotsalainen kyllä. Ettei se ehkä sittenkään sovi."
No, päätetään nyt että siinä välissä on joku söpö, joka onkin vähän kapinallinen. Hah.
Kuuntelen nyt Ramonesia. Kuuntelin tätä hiihtolomalla (siis viime talvena, en puhu syyslomasta erehdyksissä hiihtolomana) ja angstasin. Ramonesin biisit on yksinkertaisia. Joku huutaa: "One two three four" ja sitten alkaa "tytytytytytytytytytyty" (= rummut) ja vähän kitaraa päälle. Laulaja laulaa: "Oh baby, jee-ee-ee". Siinä teille Ramones-kappale. Ja silti minä tykkään. Vähän. Niillä on muutama erilainen biisi, joista diggaan. Esim. She Talks to Rainbows, joka on ihan mahtava sanoituksiltaan.
Mietin eilen, että syyslomalla(han se oli?) näin Satuolento-unta ja olin muutamat päivät down siitä? Se meni ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, mutta nyt voisi taas vajota siihen ojaan.
Ah, tuleva terapeuttinen on todella onnellinen heppu. Tai hepputar. Käsittelemme ensin mumman, sitten äidin ja loput kaksi vuotta käsittelemmekin vuorollamme jokaisen miehen elämästäni ja jokaisen kohdalla alkaa tarina näin: "Mä en siis ikinä ole virallisesti puhunu sille tai mitään ja aluks mä vähän inhosin sitä".
lauantai, 31. lokakuu 2009
Kommentit