Aina voi syyttää alkoholia, mutta nyt masentaa. Tai ei masenna, mutta ilmassa on alakuloisuutta, joka voi johtaa masennukseen helpostikin.
Olin menossa nukkumaan ja kuuntelin huvikseni musiikkia. Ei löytynyt mitään hyvää kappaletta ja sitten vain kävin läpi kolmeasataa On-the-Go-listallani olevaa biisiä. Useat biiseistä oli pariin kolmeen kertaan, jos tykkään niistä juuri nyt. Kuitenkin.
Ulkona sataa vettä ja tuulee. Pensaan varjot heijastuu seinääni. On hiljaista.
En taaskaan ajattele mitään tai ketään, mutta silti kaikkea ja kaikkia. Päässäni soi Chisu(?!) ja Nirvana.
Haaveilen pelastajasta. Että joku (mies) pelastaisi minut. Nukkuisi vieressäni, toisi minulle ruokaa, saattaisi suihkuun, lukisi ääneen Hesarista tärkeimmät uutiset ja tarttuisi kädestäni sanomatta mitään. Silti en haaveile tästä. Minä selviän yksin ja minun täytyykin selvitä yksin. Toisten varaan ei kannata laksea mitään.
En ole kertonut kenellekään, mutta viime kesänä sain äidiltä keskellä päivää viestin: "Muistathan sä, että rakastan sua." Muutamaa kuukautta myöhemmin sain kuulla äidiltä, että hän oli ajatellut silloin ajavansa työautolla sillalta alas. Ei ollut tehnyt niin. Mutta oli ajatellut.
Bestis tulee huomenna kylään. Hän näkee luultavasti Birdien, jolla on kulahtaneet farkut ja iso paita. Tuijotan teekuppiini ja puhun hiljaa. Bestikselle ei voi esittää, että kaikki on hyvin. Naamio riisutuu heti kun näen tai kuulen Bestiksen. Hän kuulee ja näkee minun oloni. Se on joskus pelottavaa.
Sain eilen humalaisen Ellun itkemään kertomalla metroista. Ajattelen niitä joka päivä. Ja ratikoita, suosikkejani. Kuitenkin metrot pysähtyy ja ratikat jatkavat matkaansa. Inhoan ajatuksia metroista ja ratikoista, mutta ne tunkeutuu mieleeni joka päivä matkalla kouluun ja koulusta pois.
Minulla on nyt kahden viikon tauko psyk.polille. En tiedä, että onko hyvä sauma. Ainahan minä tietysti voin puhua ihmisille. Äidille. Tädille. Tätinaiselle. Ystäville, paitsi etten halua kaataa tätä heidän niskaansa. Kuitenkin. Minusta välitetään. Ja minä välitän.
Kukaan ei voi auttaa, mutta silti haluan pelastajan. Paradoksinen tilanne.
lauantai, 17. lokakuu 2009
Kommentit