Tein puoli yhdeltä perjantai-yönä päätöksen ja sen varassa elän nytkin. Vaikka oksettaa, tuli yhtäkkiä kylmä sekä flunssainen olo. Juuri sen vuoksi minä päätin.

Ellu oli eilenk kahvittelemassa useamman tunnin. Rakastan sitä, kun ei ole kiire ja voi vaan jubailla. Keksin ihan uuden herkun, nimittäin banaanikakun. Hyvää tuli. Tein äsken uuden satsin. Ajattelin pakastaa osan. Se saattaa jonain päivänä olla pelastajani vieraiden yllättäessä.

Nauroimme paljon, puhuimme vakavia ja minä luennoin bändeistä, niiden jäsenistä ja levyistä. Välillä mietin: kiinnostaako ketään? Miten se levy tehtiin, mitä huumeita ne käytti, miten kaikki meni... Nauroin ja totesin, että tarvitsisin sen radio-ohjelman as soon as possible. Muuten ystävät kaikkoaa ympäriltä, koska kerron tylsiä juttuja.

Kerroin Ellulle pari aloitusta, jotka voisi toimi kun kerron Ärrän Myyjälle totuuden Blondista. Se tapahtuu luultavasti täällä. Tai jossain kahvilassa. Ei koulussa. Ei puhelimessa. Ei mesessä. Ei todellakaan Facebookissa. Ei tekstarilla. Kasvotusten.

Katsoimme pelottavia videoita, jotka aiheuttivat minulle melkein unettomuutta. Järjellä siitäkin selvittiin. "Se näyttelijä on kuollut... Se oli vain sen roolihahmo... Se ei elä..."

Syön tänään kolmatta päivää jauhelihakeittoa, koska sitä riittää. Huomenna Tätinaiselle ja Setämiehelle iltapäivällä, mutta tiistaina taas keittoa. Keskiviikkona toivottavasti olisi rahaa jo ostaa muutakin. Murot alkaa loppua ja aamupalatarvikkeet on henkireikä. Ilman niitä en suostu elämään. Voisin syödä aina vain aamupaloja! Leipää, muroja, teetä. Banaanin, leipää, teetä. Jukurtin, leipää ja teetä. Kaakaota, muroja ja banaanin. Päivän ateriat. Mutta piru vie se ei ole mahdollista, joten silloin tällöin syön lämpimän ruuan. Jos ruokaa ei olisi, en ikinä söisi. Jos olisi mahdollista, söisin pelkkiä banaaneja. Syön siis elääkseni normaalisti. En elä syödäkseni.

Istun sängylläni pipo päässä. Vierailin onlinena Facebookissa puolisen tuntia sitten. On kylmä, oksettaa (ihan oikeasti!), nenä vuotaa ja silmiä kirvelee. En voi tulla taas kipeäksi ja ei tämä siitä johdukaan.

Muut ihmiset kuolee flunssaan, en minä. Asia pihvi.

Haluaisin käpertyä sänkyyni kuolemaan. Huomennna on koulua, joten en voi nukkua. Illalla nukahtaisin n. kello kaksi ja kello herättää siinä puoli seitsemän jälkeen. Not cool. Voi kun joku voisi oikaista maailman vääryydet. Se ihminen istuisi vieressäni ja minä itkisin. Täydellisessä maailmassa minä osaisin itkeä. Täydellisessä maailmassa minulla olisi joku, joka olisi aina ja ikuisesti olemassa minulle. Hänen olkapäätänsä vasten minä itkisin. Enkä tuntisi itseäni heikoksi ihmiseksi, koska itken. Sitten heilautettaisiin taikasauvaa ja ikkunaani koputettaisiin. Saisin sähköpostia. Tekstiviestin.

Tai eniten toivon, että sen jälkeen heräisin. Menisin kouluun, enkä tuntisi mitään.