Ellu tuli eilen puoli viiden aikaan. Olin tehnyt mokkapaloja, joita itsekin maistelin. Olivat hyviä. Jossain vaiheessa sain puhelun:

Miranda: "Mikset sä vastaa mun viestiin, oon laittanu jo kaks ja mulla on paniikki!"

Hänellä oli treffit. Häntä jännitti. Juttelin hänen kanssaan kymmenen minuuttia tuntien syyllisyyttä siitä, että Ellu joutuu istumaan toimettomana vieressä. Tiedän sen, että on mälsää katsoa kun toinen puhuu puhelimeen. Meni pari tuntia ja sain Mirandalta viestin:

"Ootko sä jo terve?"

Olenhan minä ja yhtäkkiä Miranda oli tulossa tänne yöksi. Okei, hienoa! Huomion jakaminen oli taas hankalaa, koska Mirandalla on kova ääni (sanon tämän kaikella rakkaudella) ja miesongelmia. Hyvin Ellu ja Miranda tulivat toimeen, siinä vartin ollessaan samassa tilassa. Ellu lupasi kotimatkallaan tsekata bussista yhden baarin ja sain viestin siitä. Pahoittelin samalla Mirandaa, että hän vei meidän aikaamme. Ellu sanoi, että asia on oikeasti ookoo ja Miranda vaikutti mukavalta.

Minä: "Me ollaan säälittäviä!"
Miranda: "Älä vaan!"
Minä: "Sä et kuule, mitä sun treffikumppani puhuu..."
Miranda: "Joka ei välttämättä ees pitäny itteään treffikumppanina!"
Minä: "NIIN! Sekin vielä! No, sä et kuullu mitään ja mä kävelen päin ovia ja juoksen lasinsiruihin!"
Miranda: "Että me ollaan..." *ulvoo naurusta*
Minä: "Ai nou!" *ulvoo myös*

Ne Mirandan treffit... Voi että minä olen nauranut! Että ME olemme nauraneet.
"Sillä on ihana ääni, mutta se on tosi matala. Mä en meinannu kuulla, mitä se sano." Ongelma oli myös siinä, että tämä miespoika oli sanonut jotain ja sitten he olivat sopineet näkevänsä erään järjestön tapahtumissa. Miranda ei ollut kuullut, haluaako miespoika mahd. nähdä ennen niitä tapahtumia tai siis niiden lisäksi. Ja muutenkin, voi mitä kommelluksia siellä leffassa oli tapahtunut. Tämä oli tyypillinen esimerkkitapaus ensitreffeistä, jotka menee pieleen ja ei mahdollisesti toisen osapuolen mielestä edes olleet oikeat treffit. Onneksi Miranda osaa nauraa itselleen ja olemme niin läheisiä, että minä saan nauraa hänelle sydämeni pohjasta. Nauroimme myös minun suunnitelmalle mennä puhumaan bussikuskille ennen Blondin pysäkkiä ja käskemään sitä jättämään se pysäkki väliin. "Se voi kävellä kouluun!" Tai toimivampi: "Sillä on sikainfluenssa, eikä se millään usko, ettei se saa tulla kouluun!"

Oli ihana nauraa niin paljon. Tajusin myös sen, kuinka paljon olin kaivannut Mirandaa ja kuinka läheisiä me oikeasti olemme. Huumorimme lyö yhteen, miesmakumme on yhtä huono, listaamme USA:n osavaltioita ja teemme mieslistoja. Teimme esim. deittilistaa, jonne tuli "oikeita" deitattavia ja julkkiksia. Minulla oli mälsää, koska en voinut laittaa deittilistalleni "sitä 'oikeaa'", koska itsekurini ei salli. "Niin, sitä 'oikeaa', mutta väärää", Miranda sanoi ja katsoi merkittävästi.

Miranda lähti kello 7.40 ja minä painuin nukkumaan. Heräsin 12.45 ja nyt väsyttää, ihmekös tuo. Kävin kaupassa ja aion lukea kohta kokeisiin. Sitten aikaisin nukkumaan ja huomenna hehkeänä the kokeeseen.

Minun on hyvä olla. Kaikessa väsymyksessä tästä saattaa tulla hauska iltapäivä, vaikka yksin olenkin. Ja tänään annan itselleni luvan suunnitella itselleni uutta sukunimeä tai yhdistelmäsukunimeä. Koska olen juuri ollut kipeänä ja nyt olen niiiiiin väsynyt, etten voi millään kontrolloida ajatuksiani, eller hur?