On todella ihmeellistä, että viimeiset 1,5 viikkoa ovat olleet hyviä ja onnellisia - pitkästä aikaa. Olen nauranut, hymyillyt, en ole angstannut tai tehnyt (kauhean) väkivaltaisia suunnitelmia (kauhean paljoa), olen kertonut juttuja ja ihmiset ovat nauraneet minulle. Ei ole tarvinnut tulla kotiin itku kurkussa ja hakata päätä lattiaan. Ihmeellistä! Olen todella... Hämmentynyt.

Bestis oli tänään aamupäivän kanssani koulussa. Oli, hmm, mielenkiintoista. Nauroimme paljon, näytin hänelle ihmisiä ja hän istui tunneilla kanssani. Yhteiskuntaopissa hän sanoi minulle jotain ihmeellistä: "Sä oot ihan pro, parempi opiskelija ku mä!" Siis sama ihminen, joka koko yläasteen veti kymppejä KAIKISTA aineista ja lohdutti minua, seiskan tyttöä, että ensi kerralla sitten paremmin. Tuo kehu kyllä piristi.

Sain Bestiksen inhoamaan yhtä nuija-muijaa koulussamme. Ilmestyi tänä syksynä kouluumme, mutta ilmeisesti pyörinyt siinä samassa porukassa ennen lukiota. Eli siinä missä mm. Blondi, Bestman ja kolmannes ikäluokastamme.
Nautin ihan suunnattomasti, kun tämä nuija-muija tuijotti hämmästyneenä luokan edestä hänen kaveri(poika)nsa jutellessa muutamaan otteeseen tunnilla minulle. Piti kertoa Ärrän Myyjälle tästä tilanteesta, mutta se sitten jäi, koska bussipysäkillä oli niin paljon porukkaa. Inhoamme kumpikin nuija-muijaa, joten olisimme saaneet hyvät naurut.

Eilen istuin bussissa ja se pysähtyi pysäkillä, jossa oli vain yksi ihminen. Minun puolestani bussi olisi saanut olla pysähtymättä. ... Kuitenkin jäätyämme koulun kohdalla koko kööri pois, jumitin häntäjoukossa kuunnellen Madonnaa. Sittenpä päätin näyttää, mistä kana pissii. Kävelin kylmästi vain erään poikaporukan ohi ja jatkoin vauhtiani aina kaapille asti. Olin niin niin niin ylpeä itsestäni ja kun se ei edes tuntunut sen kummallisemmalta!
Tänään sitten olin luvannut taas erään koodisanan Bestikselle, kun Blondi saapuu näkökenttään. Hänen luetellessa koulukavereitaan keskeytin ja aloin selittää jotain ihan omituista. Meni hetken, sitten hän tajusin. Ruokalasta poistuttuamme roikuimme ovensuussa istuvien Tukihenkilön ja Monimutkaisen Tilanteen kanssa.

"Tästä kato kurkkaat..." supatin Bestikselle ja hän teki työtä käskettyä. Hän kääntyi ruokalaan ja hetken päästä tarttui minua olkapäästä:
"Arvaa mitä!"
"Mä en haluu kuulla.."
"Haluutsä! Hihi-hihi-hihi.."
"?"
"Se katto tännepäin! Katteleeks se sua?"
"...."
"??!!"
"Enmätiiä, kai se on kiinnostunu vaan elämästä"

Monimutkaisen Tilanteen annettua pari hyvää vinkkiä tietokonettani varten lähdimme the tunnille. Sain sanakokeen takaisin ja olin ihan onnellinen. Nimenhuudossa sain silitykset olkapäälle Bestikseltä ja kohta hänen pitikin lähteä. Vaadin analyyseja tekstareilla junasta käsin. Ihan tyydyttäviä, tältä erää..

Tarvitsen uudet legginsit. Ja kasan mustia sukkia. Alan mustasukkaiseksi, hahhaahaha. Ei ole hauskaa, koska sitä olen koko ajan. Täti hallitsee "ylimääräisiä" rahoja ja tuntuu nöyryyttävältä pyytää (omia) rahoja häneltä... Yritin soittaa viisi minuuttia sitten, mutta ei vastausta.
Mietin viime viikolla ollessani synttäreillä, että miten ihmeessä olen elänyt siellä vuoden? Kauhea hulabaloo ja elämä rytmittyi heidän mukaansa. Nyt saan elää omaan tyyliin, omassa rauhassa ja tästä en luopuisi mistään hinnasta. Ainoastaan kokkaillessa tai laittaessa pyykkejä olisi mukava jutella jollekin.

Äiti soitti. Oli työpaikan juhlissa. Juonut ehkä 2-3 olutta. Ärsytti. Lopetin puhelun lyhyeen.

Niin. Kivaa on ollut. Silti yksikin ilta sain päähäni tumman ajatuksen. Nyt mietin sitä silloin tällöin. "Miksi minun täytyy elää? Miksi olen täällä? Mitä annettavaa minulla on?"

Pelottava ajatus. Aika... itsetuhoiselta kuulostava, mutta järjellä minä sitä ajattelin. Minun unelmani ovat periaatteessa ihan tuossa noin, mutta kuitenkin niin kaukana... Kirjailija, kolumnisti, tiedottaja, radio-juontaja... Come on. Päädyn kuitenkin jonnekin kirjastoon ikuisiksi ajoiksi päivystämään, että onko Pertsa palauttanut kirjansa ajoissa. MJTTA minun elämääni (nyt) kuuluu nuo unelmat ja jos ne hajoaa, ei minua enää ole. Sitten minulla ei ole enää henkilökohtaista syytä elää.