Huh huh, mikä päivä.

Heräsin aamulla kesken unen, koska piti lähteä psyk.polille. Unessa oli taas joku blondi, joka ei ollut Blondi tai Kurt. Hän ja joku olivat tropiikissa kuvaamassa luontodokkaria ja sieltä sitten tuli tekstaria. "On ikävä sua. <3" Seuraavassa "kohtauksessa" mies olikin jo palannut ... kotiin ja tuli halaamaan minua. Olin niin kovin iloinen myös tämän miehen palatessa kotiin ja minun luokseni.
Ihan selkeää alitajuntaista pettämistä ja salarakashakua. Hähähää, Blondi!

Psyk.polin aulassa revin lehdestä sivun, koska siinä oli kuva Kim Heroldista. Harmi, ettei puolihottis psykologiblondimies nähnyt toimintaani. Viimeksi kun kommunikoimme, huusin hänelle. Hän kysyi: "Oletko sä..." ja minä siihen: "EI!!"

Sain vieraaksi vanhan työkaverin, joka kunnioittaa ja kehuu minua aina. Oli vain tänään sellainen olo, että ei jaksa. Väsytti ja oli vähän down. Eli ei hyvää seuraa. Varsinkin jos tämä toinen ihminen omistaa omiakin ongelmia.
Hän ihmetteli rahatilannettani ja selitin, että opintotukea tulee ihan kivasti. "Et sä voi saada niin paljoa, että se kattaa sun vuokran." Olin hetken aikaa, että mistä helvetistä tuo tietää?! Katsotaan sitä sitten syksyllä asiaa uudelleen. Nyt kiinnostaisi enemmän saada sellainen satanen jostain koulukirjoihin.

Puhuin tädin kanssa puolisen tuntia puhelimessa. Tuntuu aika hankalalta kertoa, että joojoo mun sydän lyö välillä ihan yhtäkkiä tosi lujaa. Täti kuulosti asteen huolestuneelta, mutta käski tarkkailla tilannetta. Niin minä teen. Lopetimme puhelun siihen kun Kakkonen alkoi kiljua. Tuntui omassa korvassa asti.

Facebookin offline on hyvä keksintö. Säästyy kaikelta pahalta. Kuka alkaa muuten lakkovahdikseni? Miranda on ollut ihastumisen estäjä, mutta lakkovahti... Tukihenkilö?

Katsoin Hancock-leffan. Will Smith ja Jason Bateman. Lopussa itkin kuin hullu. Ulvoin oikein. Todella outoa. Sitten alkoi sattua sydämeen. Sitten alkoi tuntua oudolta. Oksettaa. Sattuu. Pelottaa. Mitä nyt jos tulee jotain ja minä olen täällä? Lääkäri? Apua! Sitten viisaana tyttönä päätän hengittää kaikessa rauhassa.  Se menee ohi. Pyydän Mirandan meseen ja näppäilen viestejä tärisevin sormin Se menee ohi. Päätän varata lääkäriin ajan.

Helsingin terveyshuolto on kiva juttu! On soittoajat, eli se tunti aamulla. Niihin on ruuhkaa ja paskat sitä aikaa heti saa. Mutta näin aluksi olisi kiva tietää, että minne soittaa. Tuolla luki: "Numerot kaduittain". Joojoo, mutta tuossa on vain kasa lääkäreitä ja niiden numerot! Sitten löytyy linkki kaduille ja haa, kohta onkin numero puhelimessa. Eikun huomenna soittelemaan klo 8-9 TAI klo 12-13! Oh my God! Ajattelin sanoa puhelimeen vastaajalle huomenna: "Moi. Mä saan kohtauksia. Tai siis en saa, mutta kohta saan. Ja kun mä ajattelen tätä, niin varmasti kohta saan. Saanko sitten mieslääkärin. nuoren, sellasen 25-35. Blondin. Siniset tai vihreät silmät"

Mesessä keskustelut Bestiksen ja Mirandan kanssa. Bestis on kuulemma huolissaan minun julkkismiehistä. Kerroin, että olen lakossa ja minullahan ei ole mitään paniikkia. Keksin myös hienon viisauden, mutta enpäs kerro sitä nyt tänne. Se voisi paljastaa liikaa lakkoni syytä ja jos joku rakas ihminen, joka tuntee minut, niin lukisi sen sitten täältä ja Facebookista JA mesestä. Huh. Inhoan samojen juttujen toistoa muutenkin. Sen vuoksi en ala harrastaa tanssia.

Olen kuunnellut tänään kymmenen kertaa Rammsteinin Mutter-biisin, joka muuten on aivan mahtava, Ja melkein yhtä monta kertaa Hardcore Superstarin Wild Boys-biisin. Ja minä kun eilen sanoin, että en tykkää kuunnella yhtä biisiä montaa kertaa putkeen... KÖH.

Bestikselle on aina heittää huonoa miesläppää. Nyt näytin hänelle Googlen avulla kartanoa ja kirkkoa, missä minut ja Duudson-Jukka vihitään. Pyysin hänet jopa kaasokseni ja suunnittelimme, että kenestä tulee bestman (ei Jarpista). Hahahaha, oli hauskaa heittää tällaista läppää, joka on yhtä kaukana totuudesta kuin minä Ruotsin prinsessuudesta(onko tuo sana? No, on nyt.) Sitten selitin, että Rammstein on petollinen.
Bestis: " 'Mä annoin pikkusormen... ja se vei koko käden' Vähän ku Metallica!!"
Minä: "No mielummin Metallican laulaja ku Rammsteinin!"
Bestis: "James... Nimiaddiktio."
Minä: "No hyi! Ei Bestis sillee, hyi! Joku Parta-James!"
Bestis: "Sori. xD"
Minä: "Muuten ottaisin mielummin Rammsteinin, koska sen laulut ei uneta."
Bestis: "^^" (<- siinä muuten hymiö, joka ÄR-SYT-TÄÄ!!)
Minä: " ' Voi James-kulta, tosi ihana kap... ZZZZZZ'"
Bestis: " ' Mika tuo nainen aina kun aina nukahta ku mina soitta kappale?'"

Näin meillä tänään.

Hassu ajatus. Ärrän myyjä tulee huomenna teeskentelemään, eli siis juomaan teetä tänne kotiini. Pelottaa, että hän ottaa puheeksi Blondin, josta normaalistikin keskustelemme sillä tavalla ohimennen. Entä jos alankin hihittää ihan kauheasti? Itkeä? Huutaa, että olen lakossa? Lipsautan jonkun paljastavan vitsin? Saan paniikkikohtauksen? ... Olenhan minä kerran jo astunut sen miehen/pojan takia lasinsiruun ja pari kertaa kiljahtanut nähdessäni nimen. Kaikki on mahdollista. Varsinkin jos kyse on minusta ja Blondista. Tai lähinnä minusta ja miehistä yleensä.

Olkapäässä on maailman isoin hyttysenpurema. Ja minua väsyttää. Siis kohti kylpyhuonetta ja sitten sänkyyn ja näkemään unia ei-Blondista, mutta blondeista. Ihan vaan vittuillakseni, näin suoraan sanottuna.