Tarvitsen sen lakkovahdin aika pian. Nukuin viime yönä 5,5 tuntia ja väsyneenä olen aina tosi lepsu. En siis jaksa nipistellä itseäni, komentaa tai murista. Olen vain hiljaa ja haaveilen nukkumisesta sekä ehkä ajoittain ja hetkittäin jostain muustakin. Tai no, nukkumisesta jonkun kanssa. Tulkaa, potkikaa minua!
Ensimmäinen, joka haluaa lakkovahdikseni ja haluaa vastaanottaa tekstiviestejä, Facebook-viestejä, puheluita ja pitkiä mesekeskusteluja... Niin ja erittäin hyvä olen tilittämään teekupin ääressä. Tapanani on laittaa pää jossain vaiheessa pöydälle, sulkea silmät ja sanoa, että miehet on perseestä. Kaikken tämän saisitte - ilmaiseksi! Eli ensimmäinen, joka ottaa yhteyttä, saa paikan! Kisa alkaa!!!

Ei, kyllä minä taidan sitä Tukihenkilöä pyytää lakkovahdikseni. Laitanpa heti viestiä Facebookiin, hehe. Tajuaakohan kukaan tätä: "Alaks mun lakkovahdiks?". Ihan sama, Tukihenkilö tajuaa..
Liian riskialtista. Jos Ärrän myyjä lukee tuon, se ei tajua ja kysyy, että mitä hittoa. Laitan tekstarin. Sinne meni viesti, jee.
Ja kyllä, hän alkaa lakkovahdiksi. On kuulemma hyvä vahtimaan ihmisiä ja on tällä hetkellä viettämässä iltaa Tilanteen luona.

Ärrän myyjä oli siis tänään luonani kunhan olin tullut kirjashoppailuilta. Joimme teetä ja kuuntelimme musaaaaaaa. Datasimme. Pakenin keittiöön kun Myyjä stalkkasi Blondia, koska ei itse voi harrastaa moista.
Ja niin, ei, Ärrän myyjä ei ole ihastunut Blondiin. Myyjällä on ihan omat sähläykset ja siinähän haukumme kilpaa miehiä. Niin, Myyjä ei tosiaan vain tiedä, että ketä miestä minä haukun.. Olen hankala ja kaksoiselämä on hankalaa, tiedän.
Niin, aloin keittää nuudeleita ja yritin kommentoida neutraalisti Myyjän juttuja, irivistellen selkä häneen päin.

"Tässä sun nuudelit"
"Ai, kiitti!"

Soitin äidille. Äiti oli soittanut aikasemmin ja päätin olla ystävällinen ja soittaa siis takaisin. Yleensä teen vain hälärin tai odotan, että nainen soittaa uudelleen.

Minä: "Mä soitin tänään sinne lääkäriin... Siitä sydänjutusta. Ja kun eilen tuli sellanen outo juttu.."
Äiti: "No hyvähän se on tarkistaa se... Mutta ei toi kyllä mikään ihme ole, että kun valvoit sillon maanantaina ja sitten muutenkin... Sulla on koko ajan menoa ja valvot myöhään, et nuku tarpeeksi.. Joka päivä jotain. Sun täytyy ottaa rauhallisemmin."
Minä: "Just sanoin tädille, että hyvä kun pääsee kouluun rauhottumaan. Hehheh"
Äiti: "Niin... Mutta nyt loppuillan oot ihan rauhassa ja otat iisisti, jooko?"
Minä: "Joo"
Äiti: "Huomennahan sä näät Bestistä? Lauantaina meet vahtimaan poikia?"
Minä: "Joo."
Ja sunnuntaina on luultavasti taas dinner with Tätinainen ja Setämies... Maanantaina nähdään Mirandan kanssa ja tiistaina alkaa koulu. Nämä jätin sanomatta.
Äiti: "Otat nyt illan rauhassa."
Minä: "Joo."
Äiti: "Lupaatko?"
Minä: "Lupaan!"
Samalla katson lattialla vaeltavia sipsinpaljoja ja pyyhin pölyä jaloista. Tätyy imuroida ja tiskata....

Kävin tänään ostamassa koulukirjat. Ruotsia, psykaa, hissaa ja äikkää. Mantsa ja yhteiskuntaoppi tulee kirjastosta. Olen kyllä ihan innoissani tästä. Ajattelin lukea vähän psykaa ja ruotsia etukäteen. Psykaa kun olen viimeksi viime vuonna lukenut... Ruotsia nyt oli viimeisessä jaksossa, mutta se nyt vähän kusi. Ehkä minulta puuttui Mr. Motivaa... TURPA KIINNI, SÄ OOT LAKOSSA!

Köh, anteeksi keskytys. Tuli viesti Mirandalta. Pyyntö lähteä Ruoholahteen. Ja niin sitä alettiin pukeutua. Samassa puhelin soi. Äiti. Siinä sitten keskustelemme siitä, että olipas hyvä kun otin lääkäriin yhteyttä ja ehän se ihme ole, kun tässä on kaikenlaista ollut. Samalla minä puen, pakkaan laukun, avaan oven hiljaa ja lähden kävelemään reippaasti kohti asemaa. Metron tuloon kaksi minuuttia ja sanon äidille: "Joo, kaikki on nyt ok. Soitellaan taas!" Äiti sanoo: "Muista pitää huoli itsestäs!" ja minä siihen: "Joojoo! Moikka!"

Ajelimme metrossa Mirandan kanssa kohti länttä. Korjasin siinä hänen soittimensa ja olen nyt supersankari. Hihii. Vaihdoimme pikaiset kuulumiset ja höpisimme miehistä. Kerroin Blondi-tilanteen, lyhyesti. Näemme maanantaina ja silloin saan tuliaiseni!!!

Bestis soitti tasan (noin..) minuutti sen jälkeen kun olin sanonut heihei Mirandalle. Sovimme huomisesta ja sitten...
Bestis: "Miks sä oot noin hengästyny?"
Minä: "Hyppäsin just metrosta. Oltiin Mirandan kaa ajelulla."
Bestis: "Aijaa...."
Minä: "Joo. Ja järkytin sitä kertomalla, et sun vanha tarhakaveri, meidän Avaruusolio, on hot."
Bestis: "Hahaha"
Minä: "Mut sanoin sille, et se ei oo hotimpi ku Blondi, mut..."
Bestis: "Mitämitämitämitä?! Onks Blondi hotimpi ku Avaruusolio?"
Minä: "Joo, mut sit mainitsin Mirandalle Iskelmäprinssin kuumuuden ja se sit sano, et se ignooraa kaiken, mitä sanoin äsken. Heheheh"
Bestis: "Se vaan kieltää omat tunteensa... Mut tänä vuonna isket sen Blondin!"

Lakko päällä, ei pysty.

Onko se muuten niin, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä hankalammaksi ihastumiset menee? Sitä enemmän ne vie voimia?

Täytyy mennä. Ärrän myyjä tarvitsee seuraa Mäkkäriin... Anteeksi äiti!!!!!!!