Viime yönä näin paljon unia, mutta ei niissä tapahtunut mitään mielenkiintoista. Tai no, pelasin jotain ihmeellistä pallopeliä jäällä sekalaisen julkkislauman kanssa, mutta ei siitä sen kummempaa. Heräsin yhdeksältä kun isoisäni soitti. Pahoitteli, ettei ollut tarkoitus soittaa minulle ja lopetti puhelun. Kymmenen jälkeen soitti äiti. Sanoi siellä muutaman lauseen ja minä vastailin: "Mmmm, mmmm, mm-hmm?". Mikä siinä muuten on, että täytyy aina huijata ihmisiä jos he kysyvät: "Herätinkö mä sut?" Vastaan kahdella eri tavalla. 1) "Eet herättäny, Oon ollut tässä jo jonkin aikaa hereillä." 2) "Et ollenkaan. Tässä oon vaan sängyssä vielä loikoilemassa (ja lukemassa)." Miksei sitä voi sano, että voi kyllä herätit, kello on kymmenen ja mulla on kesäloma?
Viime viikolla psyk.polin ihminen soitti minulle ja sanoin hänelle suoraan, että hän herätti. "Ai mä herätin sut.." hän sanoi tukitsemattomaan äänensävyyn.
Kummitäti soitti yhdeltätoista ja sovimme, että Kakkonen tulee yöksi huomenna. Se vuoden vanha. Samalla puhuimme äidistä, joka on taas sotkenut omia raha-asioitaan ja minun elatusmaksuani. Plaaah.

Kävin kaupassa, laitoin ruokaa ja istun katsomaan dokumenttia Youtubesta. Siinä kaikki, mitä olen tänään tehnyt.

Se kirjoitus, joka on työn alla, kertoo kuolleesta miehestä, joka ilmestyy tytölle. Bestiksen kanssa puhuessa eilen hän kysyi, mistä se kertoo. "Siinä on sellanen mies ja tyttö", vastasin. "Onko se mies blondi?" bestis kysyi. On, se on blondi.

Se mies on Kurt Cobain. tit-ti-di-dii-di-dii! Kaikkien niiden unien ja Nirvanan kuuntelun jälkeen päähäni tuli lause Sosiaaliviraston edessä, noin viikko sitten. "Eräänä päivänä hän vain liittyi seuraani." Ei sen kummempaa. Yhdistin sen heti Kurt Cobainiin, tuohon kotikummitukseeni. Muutamia päiviä myöhemmin naputin nuo sanat koneelle ja nyt on tekstiä ilmestynyt +/- 2500 sanaa. Eilen kirjoitin vain yhden kohtauksen tai kappaleen, mikä se nyt onkaan, ja muokkasin yhtä kappaletta.

Ideanani on, että en paljasta missään vaiheessa tuon miehen (sillä nimellä hän kulkee tekstissä) henkilöllisyyttä, mutta annan pieniä vihjeitä. Maininta kaupungista, vasenkätisyys...
Katsoin loppun yhdeksän osaisen dokumentin Kurtin kuolemasta ja tunsin sen jälkeen oloni todella väsyneeksi. En tiedä... Se teksti ja Kurt ovat mielessä koko ajan. Tai ei nyt koko ajan, mutta ajoittain ne valtaavat koko mielen. Toisaalta tämä on ihanaa, mutta ehkä vähän pelottavaakin. Mitä jos sitä vajoaa liian syvälle? Ja se tyhjyys kun on laittanut viimeisen pisteen ja tallentanut sekä mahdollisesti lähettänyt jollekin kaverille luettavaksi... Mitä sitten tapahtuu? Mietin taas liikaa. Ehkä nyt kannattaisi nauttia tästä kun on inspiraatio palannut!

Lupasin itselleni eilen, että tänään on Blonditon päivä. Ihan hyvin on sujunut Koulun alkua vain odotellessa, hip hei..

Ellun kanssa viestittelin tänään ja ensi maanantaina on luvassa bi-leet. Ehkä nollaan aivoni Kurtista ja kirjoituksesta sitten ensi maanantaina?

Tein tänään kulhollisen hedelmäsalaattia ja ostin uutta teetä. Voisin hakea kulhon hedeläsalaattia ja kupin teetä sekä alkaa iskemään tekstiä tuohon tiedostoon nimeltä "Numero3". Toivotaan, että väsymys säilyisi ja pääsisin ihmisten aikaan nukkumaan.

Aurinkoista iltaa tai sateista, millainen sää nyt sattuu olemaan.