Makaan vatsallani sängyllä ja annan koneen lämmittää tätä murusia täynnä olevaa sänkyä. Huone on taas pimeä, hiukset kuin linnunpesä ja villasukka löytyy tyynyn vierestä. Syystä että, hmm?

Terveydenhoitaja antoi ymmärtää, että tämä on possunuhaa. Se on kyllä aika nuori ja sen ääni on piipittävä, mutta kai se ammattilainen on. Jos alkaa hengitys vaikeutua, pitää soittaa Laaksoon. Kun kuume laksee, täytyy olla kuumeeton päivä ennen comebackia Angstilandiaan (a.k.a. koulu). Miranda ja Charlotte sanovat koko ajan, että ei tuo ole possunuhaa, ei tuo ole sitä. Ehkei olekaan, mutta jokaiselle se iskee eritavalla. Ja pitävin osoitus possunuhasta on mielestäni se, että Tukihenkilö ja minä sairastuimme yhtä aikaa. Mutta hyvähän se on, jos tämä on vain flunssa, ei possunuha. En vain tykkää olla väärässä.

Mieleni suunnittelee kaikenlaista. Mm. uutta järjestystä kämpälle. Olisiko vähän hienoa, jos sänky siirrettäisiin tuohon ja nuo rojut tänne ja sitten, niin. Tuollaisia suunnittelen. Onneksi en ole niin sekaisin, että alkaisin toteuttamaan suunnitelmiani.  Makaisin koko syyskuun siinä tapauksessa kotona. Alan jo kaivata lenkkeilyä. Ja ruokakauppoja (eilen kävin, mutta sellaista kunnon kiertelyä ja kaartelua siellä).

Uskokaa tai älkää, mutta minä en ole ajatellut Blondia. Minulla ei ole ikävä Blondia. Tai okei, olen ajatellut, mutta en ole kärsinyt siitä. Se on tullut mieleeni, ollut ja sitten mennyt pois. Siksi oloni on siltä osin ihana ja kevyt ja kaikkea. Tässä siis syy, miksi pidän viikonlopuista. Minun on helpompi hengittää ja olla. Miten kesälomalla olin sitten niin sekaisin ja tuskissa? Ja miten se alkoi yhtäkkiä taas kesälomalla, kun toukokuukin meni niin hyvin ja olin sentään koulussa? Mitä ihmettä se ihminen tekee minulle?

Entisessä elämässäni... Hmm, tai no. En tiedä. Joka tapauksessa. Olen edelleen pihkassa yhteen musiikkitoimittajaan. Se on niin tyhmä puhuessaan esim. englantia, mutta saa aina hyvälle tuulelle takatukkansa kanssa. Pillifarkut ja kaikkea. Se naurukin on ihan tyhmä. Mutta ahvoihöh, se on naimisissa. Aina silti voi olla kaveria! Meillä olisi maailman hienoimmat keskustelut musiikista ja kaikesta siihen liittyvästä.

Hipsteri on hauska sana. Tiedän muutamatkin hipsterit. En tiedä, haluanko itse olla joskus hipsteri. Jotenkin Radio Rockin Ensimmäinen Nainen-titteli ja hipsteriys ei sovi yhteen.

Nyt täytyy siivota. Äiti kuitenkin tulee ja katsoo sitten, että voi voi voi. Onhan se sentään äitinsä tyttö, HYI, koskahan Mumma tulee Helsinkiin ja koskahan se tulee kylään, ei ei ei ei! Julisteet, ei ei ei ei!!

Aivastus.