Huomenta. Kirjoitin kolmelta yöllä jotain, mitä en aio nyt oikolukea. Pahoihin tapohinihan kuuluu se, että en oikolue. Kello on nyt 10:28 ja minä liian väsynyt. Suunnittelin yöllä, että herään näin aikaisin, mutta hahaa, menen aamupäiväunille/päiväunille kun olen soittanut sinne lääkäriin, eli siinä viimeistään yhdeltä.

Eli siis... Mahdollisesti sekavaa tilitystä seurustelusta ja seurustelijoista, olkaa hyvä.

En saa unta. Ja se johtuu ihan vain siitä, että häiritsee tämä tukkoinen olo. Tukkoisuudella en tarkoita sitä normaalia, että nenä on tukossa, vaan en vain saa happea kunnolla. Very fucking nice. Juuri kun on päättänyt, että hei alankin heräilemään aikaisin!

Minulla on paha tapa pyörittää ihmisten lauseita päässä, kun en saa unta. Nyt ärsyttää eräs lause, jonka eräs ihminen sanoi tänään, puoliksi vitsillä. Toivottavasti. Että pitäisi keskittyä näihin oikeisiin miehiin. Eli kai Blondiin, Iskelmäprinssiin vaikka ja hmm, Miesmalli on vapaalla jalalla viimeisimpien tietojen (stalkkausten) mukaan. Vai mennäänkö hei ihan lyhyintä reittiä ja napataan se Tekstailija kuljeksimasta?
Tämä ihminen oli vuosi sitten flirttaileva (no, on sitä yhä) ja onnellinen sinkku. Nyt hän seurustelee pojan kanssa, joka on ... erilainen. Asuu hienossa talossa, perhe on täydellinen porvaristiperhe Espoosta, poika ostaa vaatteensa Stockmannilta (olin kerran todistamassa tätä, 100 euron neule lähti mukaan ja saman saisi alle kolmellakympillä Henkkasta ja Maukasta), jätkä ei kauheasti tykkää hengailla muiden kanssa tai lähinnä ei tytön ja tämän kavereiden kanssa. He viettävät aikaa pojan hulppeassa kodissa, jossa kundi kokkailee kaverilleni.

Kävimme keskustelun Isolla Roballa viime syksynä.
Kaveri sanoi: "Kyllä se on niin, että jos tässä vaiheessa alkaa seurustelemaan ja jätkä ei tuu kavereiden kanssa toimeen, niin se jätkä saa sitten lähteä."

.......?

Mikä helvetti siinä muuten on, että ennen vanhaan oli ihan tajutonta, jos oli kolmekymppinen ja sinkku, mutta tänään se on todella outoa, että on vaikka kahdeksantoista ja sinkku? Mitä vattua? Anteeksi muuten, olen alkanut kiroilemaan ihan saa... hirveästi. Haha, vanha vitsi. Koitan vähentää kiroiluani. Joka tapauksessa... Mitä jos ei vain huvita seurustella? Mitä jos ei ole valmis siihen?
Tänään huomasin miettiväni erästä tyhmää asiaa. "Entä jos kukaan ei vaan tykkää musta ja oon ikuisesti yksin?" Minä tykkään itsestäni. En ehkä aina ulkonäöstäni, mutta kyllä minä nätiksi voin itseäni kutsua. Hymyillä en ehkä osaa. Ja normi-ilmeeni on aika myrtsi. Mutta luonne, ah, on ihana. Pulisen kuin papupata enkä ole tyhmä. Osaan hitto vie kokata ja leipoa, kuuntelen kaikenlaista musaa (siedän nykyään jopa Metallicaa!), en polta... Okei. Nuo ei ehkä kuulu luonteeseen. "Luonteeseeni kuuluu, etten polta" Nojoo, te olette viisaita ja ymmärrätte yskäni. Köh, köh, köhöö, öö. '
Töissä olin (tai ainakin wanhassa paikassa) tosi reipas, hölmö ja kiva. Höpisin kaikille ja siksi sain uusia kavereitakin ihan kiitettävästi. Koulussa taas, niin hankala kuin esim. Turkulaisen on uskoa, olen ujo. Siellä en voisi pomppia kenenkään eteen ja sanoa, että mitä sää teet, matikkaa, miks ihmees?

Tämä on tätä perus-Sinkkuelämää, että seurustelevat luulee, että me sinkut jäämme jostain paitsi."Sun elämäs piristyis ihan kauheesti... Sitä ei voi kuvitella, että toisesta tulee vaa se maailman rakkain"
Samalla saisi vähän lisää draamaa ja murehdittavaa, että miksei se vastaa ja oonko mä sopiva sille. Entä jos sillä onkin toinen ja mitä jos se ei enää tykkääkään musta?

Onko se sitten sillä lailla, että ne miehet isketään kännissä? Että kännissä sitä heilutaan ja sanotaan, että voi Simo-Petteri, ku mä käyn niin kuumana suhun? En kyllä aio aloittaa juomista miesten takia.

Mitä minä sitten olen ajatellut tähän asti? Että jonain päivänä tapaan miehen/pojan, joka saa minut nauramaan ja jolla on kivat silmät. Sitten kun olen käsitellyt paniikkihäiriöt, äitiongelmat, mummavammat, lievät masennukset ja ei tarvitse ihan joka senttiä laskea ja täytellä kaikkia hakemuksia. En minä halua tähän jotain Simo-Petteriä (ei muuten tod. ole sitten Blondin oikea nimi!!) tukemaan minua. Ok, se olisi kiva, mutta ei kenenkään tehtävä.

Seurustelevat on ärsyttäviä, koska...
1. Luulevat, että vain suhteellisilla on elämä ja jätte kiva meno.
2. Luulevat, että parisuhde pelastaa ja on vastaus kaikkeen.
3. Eivät pidä aina lupauksiaan ("Me nähdäänki Simo- Petterin kaa, koska ei olla nähty viikkoon.")
4. Saattavat muuttua joltain osin.
5. Pitävät haluttomuutta seurustella outona.

Okei, olen väsynyt. Vähän nälkäinen. Sekaisin, totta kai. Lakkotuskissa, ikävässä, ärsytyksessä, loukkaantumisessa.. Peloissani. Sen vuoksi teksti on vähän tämmöistä... Mutta pontti on se, että minähän nyt saan kuolata tällä hetkellä Kim Heroldin silmiä ja persettä, jos haluan. Ihan kun en olisi viimeistä puolta vuotta keskittynyt "oikeisiin miehiin". Eikö se näin ole, sisters? Te tiedätte, te luette tätä. Minä luotan teihin.